Everyday madness

Hilpeää keskikesän juhlaa kaikille! Toivoo: Jalouse ja kumppanit

2010-06-25T13:26:00.004+03:00

Mökkielämä maistuu Mimosalta ja tuoksuu saunalta. Kohta grillaillaan ja päästään saunomaan. Tällä hetkellä olo ei tunnu ollenkaan hullummalta. Eilen juostiin saunasta uimaan ainakin neljä kertaa.

Otetaan rennosti, mutta ollaan varovaisesti vesillä. Parasta juhannusta kaikille, tsin tsin!!

Parasta juhannusta kaikille!

Jännittäviä asioita

2010-06-23T21:19:00.007+03:00

H- hmmMm.

Mistähän sitä taas aloittaisi?!

Hieman kiiretahtinen laskettelu lokoisaan heinäkuun pituiseen lomaan romuttui tänään puoliltapäivin. Sen sijaan, että vaihtaisin vapaalle tulevana keskiviikkona, pakkaankin hurjana laukkuni, ja suuntaan kohti keskisempää Suomea - tarkemmin sanottuna Joensuuhun. Ilosaarirockin kauniissa kotikaupungissa kuvataan nimittäin tälläkin hetkellä kotimaista elokuvaa 'Syvälle salattu', jonka työryhmään minut tänään hälytettiin mukaan. Vapaa- ajan ongelmat oli sitten sillä puhelinsoitolla ratkaistu. Seuraava vapaa hetki siintää jossain syyskuun puolivälin tienoilla, ainakin toistaiseksi.

Saa nähdä, millä energialla tuolta reissun päältä tulee postailtua. Se on kuitenkin selvää, että omissa asuissa ei pariin viikkoon ole mitään nähtävää. ( Lupaan napata teille kuvan, mikäli tunne on jonain aamuna toisenlainen. ) Heinäkuun puolivälissä kuvaukset siirtyvät takaisin Helsinkiin, ja jatkuvat kuun loppuun.

Onneksi tässä on välissä vielä yksi pitkä työpäivä, juhannus landella, ja neljä piiitkää työpäivää ennen lentoon lähtöä. Ette ehkä pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon odotan huomista iltaa- kun olemme perillä tuttujen mökillä ja saan kokonaiset pari vuorokautta rentoutua ja olla ilman kannettavaa, sähköpostia ja puhelinta. Viimeinen tulee ehdottomasti olemaan kaksi vuorokautta äänettömällä, vaikka mukaan pääseekin. ( Siinä kun on kaikkia hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten navigaattori, Hipstamatic, pullon pyöritys, sudoku, Pac-Man, ristinolla ja niin edelleen. )

Käytiin fiksuina jo tänään kaupassa ja Alkossa välttääksemme huomisen kaaoksen. Alkosta tarttui mukaan minisamppis sitä kouluun pääsyä juhlistaakseni. Ihana mökkiemäntämme pääsi myös samaan kouluun, samalle linjalle. Jaettu ilo on tuplasti hauskempaa!

Klikkasin itseni opiskelijaksi. Klik'

2010-06-22T00:21:00.003+03:00

Huh, pientä postauksen, ja varsinkin s u u r e n i l o n aihetta olisi ilmassa!
Tänä jussina taitaa kulua pullollinen kuplivaa, tai parikin, ehkä jopa rehellinen samppanja poksahtelee auki, sillä minä alan syksyllä opiskelemaan lapsuuden haaveammattiini: toimittajaksi, journalistiksi.

Olen tehnyt mukavaa työtä media-, mainos- ja muotialalla pian kahdeksan vuotta, joista kuusi ja puoli kokopäiväisesti- freelancerina toimien, mutta itseni elättäen- välillä huonommin toimeen tullen, välillä vähän paremmin. Pientä halua muutokseen kun on tämän tytön päässä jatkuvasti havaittavissa, niin aloin pari vuotta sitten herättelemään henkiin parivuotiaana keksittyä unelmaa.

Kirjoittaminen on kivaa. Taidot tosin ovat olleet ruosteessa jo kovin monia vuosia. Silkkaa treenauksen puutetta, väitän. Siksi tämän bloginkin aloitin; verestääkseni taitojani, jotta kynnys hakea kouluun olisi matalampi. ( Mahdollisesti myös kynnys päästä kouluun sisään madaltui siinä samalla. )

Joka tapauksessa- elokuussa tämä tyttö marssii muiden aikuisopiskelijoiden kanssa Haaga- Helian penkeille- keltainen lyijykynä teroitettuna korvan takana, ja asiaan kuuluvat lasit nenällä.

Lause sieltä, toinen toisaalta.

2010-06-21T22:21:00.004+03:00

Ei tätä kaupunkia vaan voi olla rakastamatta! Kyllä vaan, Helsinki on rakas, rakkain kaikista paikoista maan päällä.
Niin pieni, piiritkin niin minimaaliset, ja kuitenkin suurinta, mitä Suomella on tarjota, ihanalla, vehreällä Suomella.

Päällä tänään 2nd hand Pentik- mokkapaitis, 2nd hand Calvin Klein- farkkupaitis, 2nd hand punosvyö, 2nd hand elefanttikaulakoru, 2nd hand ketjukoru, Warehouse Outletista hankitut Lacosten nahkanilkkurit ja valkoinen ribbitoppi, sekä H&M: n lasten pilkkusukat ja boyfriend- farkut.

Olen tänään hyppinyt aiheesta toiseen duunien merkeissä, ja sekös on saanut pienen nupin sekaisin. Miksi asioilla on aina tapana tapahtua samaan aikaan? Se aiheuttaa väistämättä sekasortoa, kaaosta ja rauhatonta elämänrytmiä.

Päätettiin viikonloppuna, että Jussit vietetään tänä vuonna mökkivieraina. Aika ihanaa, odotan rentouttavaa reissua.

Käytiin työpäivän jälkeen ulkona syömässä. Ollaan käyty lähiaikoina paljon harvemmin, jotta nautinto säilyisi. Vuosien ajan ravintolassa lounastaminen ja illastaminen ehti olla niin jokapäiväistä, ettei mikään enää säväyttänyt. Sitäpaitsi, poikaystävän kokkaama ruoka voittaa kyllä aika monet ravintolasafkat; varsinkin kun olen taas pitkän tauon jälkeen alkanut suosia kasvista ja välttää lihaa.

Tämän päivän ravintola oli meidän vakionepalilainen vanhassa Factoryn tilassa, Himshikhar. Aiempia hehkutuksia voi lukea täältä. Omistaja ihmetteli jälleen muuttunutta ulkomuotoani, tämä oli jo toinen kerta, kun minua ei muka tunnista. Sama keskustelu tuli käytyä myös toisessa vakionepalilaisessani vanhan kotini läheisyydessä, Mountainissa. Tarkoittanee sitä, että vierailemme paikoissa nykyään liian harvoin...

Huomenna on luvassa sadoittain puheluita ja sähköposteja, joten paras päästää koko kroppa lepäämään. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Viikonlopun kuva- albumi

2010-06-20T18:17:00.004+03:00

Perjantaina tulevan putkiremontin valmistelut ajoivat minut kaupungille. Tapasin siskoni Hakaniemen torilla aamukahvilla, josta lähdettiin kaupoille ja syömään.

bikertakki - Huuto.net, tunika - Second Female, legginsit - Lindex, laukku - River Island/ Huuto.net, saappaat - Vivienne Westwood/ Huuto.net

Alkuillasta kotiin palatessa vaihdoin nopeasti asua, ja valmistauduin rentoon illanviettoon Kuningassoundissa. Illan esiintyjänä oli Stig Dogg, joten rento ja huoleton ysäriasuni sopi hyvin illan teemaan ( Tämä oli kyllä silkkaa sattumaa.. ).

takki - 2nd hand, I love NY- paita - tuliainen, vaaleat boyfriend jeansit - H&M ( uudet ja ehjät ja puhtaat!! ), valkoiset tennarit - Puma, vanha fillari - Huuto.net, pyörän kori - Indiska

Pinkki ystäväiseni oli löytänyt Ixuksesta muikean fuksian version.

Lauantaina suunnattiin bussilla Vantaan Hakunilaan ja Myötätuulirockiin. Minulle ominaisella tuurilla pilvinen päivä kääntyi sateiseksi viisi minuuttia festarialueelle astumisen jälkeen. Sadetta jatkui aina kello 22:15 yllätysesiintyjän julkistamiseen saakka. Lannistuminen oli tuntemuksista päälimmäisenä, kun selvisi ylääriesiintyjän olevan Hevisaurus, lastenlauluja hevisovituksilla veivaava, vaahtomuoviasuihin pukeutunut poppoo. Hoh! Tätäkö täällä on sateessa värjötellen odoteltu tuntikausia?! Poistuminen alueelta tapahtui hyvin sukkelaan. Kaikkinensa päivä oli mukava ja seura oli mainiota.

Jatkuva sade saa aikaan neuvokkaita ratkaisuja.

Kuvaan pääsivät mustasta vellovasta sadeviittamassasta poikkeavat festarikävijät.

Eläinprintti gone wild.

Sunnuntaita on vietetty leppoisissa tunnelmissa. Vähän olisi työjuttuja vielä luvassa. Hyökkään niiden kimppuun ihan kohta.

Pelkkää kasvista.

Charming designer, cool accessories

2010-06-20T12:41:00.002+03:00

Rullatessani läpi tuoreita blogipäivityksiä, löysin jotain kaunista: Nuoren pariisilaisen vaate- ja asustesuunnittelija Baptiste Viryn asustemalliston. Lahjakkuuden lähteelle minut johdatti disneyrollergirl. Katsokaa itse, ja kuolatkaa!

Nämä mielettömät liivit ovat syksy- talvi 2009 mallistosta.

Kevät- kesä 2010 malliston rusetit ja frakkivyöt aiheuttaa tämän blogaajan silmissä ja sormissa kutkuttavia DIY- tuntemuksia.

Onko alakerran naapurini lapsuuteni bestis?

2010-06-19T10:22:00.002+03:00

Viime viikonlopun taloyhtiön syntymäpäivillä tuli useaan otteeseen puheeksi, kuinka nykyään kukaan ei tunne enää naapureitaan. Talon vanhukset ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisväestöä, taloon sen valmistuessa muuttaneita. Lähivuosina talon asukaskanta on merkittävästi nuorentunut, ja kukaan ei enää tunne kaikkia asukkaita. Siitä huolimatta meillä tilanne on vielä 'kovinkin' tuttavallinen. Jokaista vastaantulijaa sentään tervehditään, ja oma talonmieskin meillä oli vielä viime kuun loppuun asti.

Toissa keskiviikkona käväisin lapsuuden maisemissa, Riihikalliossa. Paikka on osa Tuusulan kuntaa, ja seuraava asuinalue Vantaan rajan ulkopuolella. Vietin siellä tarhaiän ja pari ensimmäistä luokkaa ala- asteella. Vielä tuolloin 80- luvulla tunsimme lähes kaikki taloyhtiön ja naapuritaloyhtiöidenkin asukit. Lapsena tutustuminen oli tietysti helppoa, mutta muutenkin kyseessä olivat työsuhdeasunnot. Useat vanhemmatkin siis tunsivat toisensa. Minulla oli pihapiirissä tarha- ja myöhemmin myös koulukavereiden lisäksi kaksi parasta ystävää. Toinen oli talonmiehen tytär, jonka sukunimi oli hieman erikoinen. Muuttaessani paikkakunnalta toiselle, nämä lapsuuden ystävät unohtuivat. Aluksi olimme kirjeenvaihdossa, mutta jossain vaiheessa kadotimme yhteyden.

Viime vuonna nykyiseen rappuuni, alakertaamme muutti nuori pariskunta. Pariskunta vaikuttaa hieman boheemilta, kierrättäjä- tyypeiltä, kuten Kalliossa kuuluukin. ( Hah, rakastan näitä yleistyksiä! ) Nimien ilmestyessä oveen huomasin, että toinen nimistä on erikoisen tuttu. Tämän huomattuani aloin tarkkailla pariskuntaa, varsinkin tyttöä. Näyttääkö se tutulta? Olisiko se minun ikäinen? Voisiko kyseessä olla entinen paras ystäväni? Vai voisiko tämä olla parhaan ystäväni vuosia nuorempi pikkusisko? Kysymykset johtuvat tietysti siitä, että sukunimi ( Sama kuin lapsuuteni talonmiesperheellä.. ) ei ole kovin yleinen. Todennäköisyys, että kyseessä on vanhan talonmiespariskunnan tytär, on suuri.

No kuinka olen sitten ratkaissut nämä mieltä askarruttavat kysymykset? En tietysti mitenkään, olenhan helsinkiläistynyt aikuinen. Eihän asiasta nyt kehtaisi selvää ottaa... Jatkan siis tytön kasvonpiirteiden tutkimista ja kyräilyä. Näin se nykymaailmassa hoidetaan!

Pirate Boots- Tätäkö se nyt on se 'kenkärakkaus'?

2010-06-17T22:31:00.004+03:00

Kuka teistä ei vielä tiedä, että lempisuunnittelijani on Vivienne Westwood? Tai että olen suurensuuri kenkäaddikti? En liiemmin perusta labeleista sinänsä, mutta arvostan kauniita, usein vähän outoja vaatteita ja asusteita. Kengissä arvostan laatua. Joitain virhehankintoja tietysti tapahtuu, impulsiivinen kun olen.

Pirate Bootsit ovat olleet hankintalistalla jo pitkään, mutta sillä oletuksella, että hankin ne liikkeestä seuraavalla Brittein saarelle suuntaavalla reissulla. Minä kun en halua laittaa kenkiin 500 euroa ilman, että tiedän koon olevan oikea ja lestin kapealle jalalleni tarpeeksi siro. Noh, matkaa ei ole vuosikausiin näkynyt tai kuulunut, joten sorruin Huuto.netissä. Yhdet nahkaiset versiot beigeillä remeleillä jo missasin, mutta ne olivatkin puoli kokoa suuremmat. Nyt löysin ne täydelliset, mustat mokkanahkaiset mustilla nahkaremmeillä. Nämä vain paranevat vanhetessaa, vaikkei mokkanahka Suomen oloihin ihanteellisin olekaan. Pehmetessään nämä kuitenkin menevät vielä enemmän kasaan varsista. Nyt niitä piti jopa vähän pakottaa, kun takasauman pintanahkakaistale hannasi runttaamista vastaan. Long story short: I´m hugely in looOove!!!

Kengät saapuivat tänään, ja sovittelun ja ihastelun tuoksinnassa päätin esitellä teille yhden kevään hankinnoistani samalla kertaa. Spirit Store Limitedistä ostamani kauniisti leikattu Religionin takki on myyjien huhujen mukaan Westwoodin merkille suunnittelema. En nyt niin menisi vannomaan, kun en paremmin tiedä, mutta ymmärrän kyllä, mihin huhut perustuvat. Takki ei ole kovin kesäinen, mutta ei noiden hihaleikkausten alle paljon villaakaan raaski tunkea, ettei malli kärsi. Hihojen vuoksi ostin kyllä normaalia suuremman koon. Hintaa tällä oli ompelutyön laatuun nähden verrattain paljon, mutta oletankin hinnan perustuvan suunnittelutyöhön, kenen ikinä käsialaa tämä kaunotar sitten lieneekin.

On se muuten kumma, kuinka naapureita jaksaa aina kiinnostaa päivän asu- kuvien napsiminen. Kukaan ei uskalla kysyä, mitä touhuan, mutta matkan päähän täytyy jäädä kyttäämään. :D

Mukana kuvailoittelussa piraattisaappaiden lisäksi myös tämän päivän alkuperäinen asu ja sinkkuaikojeni suurin iltaherkku, Valion Brie ja siemenettömät viinirypäleet. Joukkoon sopimaton ruokakuva on siis tämän illan fiilistelyruokaani, kun poikkis lähti Tavastialle kuuntelemaan Soulflyta.

musta jakku - French Connection
pitsitoppi - Samaria Shop kirppis
silkkimekko - Sonia Rykiel for H&M
kiiltolegginsit - American Apparel
aurinkolasit - vintage
laukku - Calvin Klein
sandaalit - Whyred

//

hattu - vintage
takki - Religion / Spirit Store Limited
legginsit - American Apparel
bootsit - Vivienne Weswood

Ja p.s. Tulossa lähitulevaisuudessa pitkästä aikaa pari leffa- arvostelua. Jokunen on tullut tässä lähiaikoina katsottua, vaikkei ne vuokraamosta noukittuna ihan ensi- ilta kamaa enää olekaan.

Tyyntä ennen myrskyä, a.k.a ei tosiaan taas menny niinku Strömsössä...

2010-06-16T22:52:00.007+03:00

Päivän asu nyt on jotakin aamutohinassa päälle tempaistua, ja myöhemmin päivän kirppiskierroksella asustettua ( = punottu hattu; maksoi kokonaisen euron! ). Takki on Fidasta, T- paita Monkin, farkut ei esittelyjä enää kaipaa ( Hyvä, kun pysyvät kasassa.. Note to myself: Tarvitsen uudet boyfriend- fit- farkut. ), harmaa neuletakki Kookain. Hattu löytyi siis Emmauksesta Mäkelänkadulta.

Asua mielenkiintoisempi on tuo paketti. Urban Outfittersin tilaukseni saapui, ja kaikki vaikutti aluksi oikein hyvältä. Lähempi tarkastelu osoitti, että tilaamani tennariparin oikeassa kengässä oli ulkopinnalla liimatahroja kolmessa kohtaa. Jokainen tahra oli vieläpä reilut kolme senttiä pituudeltaan, joten kyllähän ne näkyvät. Lisäksi samasta kengästä yksi sirkka on irronnut jo valmiiksi. Eihän tällaista voi hyväksyä. Jos oikein ymmärsin, ei vaihto tule nettikaupoissa kyseeseen, vaan tuote täytyy reklamoida ja palauttaa rahat takaisin- periaatteella. Harmitus!

Luvassa pientä inhorealismia: Ulkoilutin taas ystävän koiraa. Palatessani lenkiltä, koiran pysähtyessä nuuhkimaan jotain kerrostalon ikkunoiden alle, jalkojeni juureen läsähti jotain kosteaa. Katsoin ensin vaistomaisesti ylös; oliko joku heittänyt minua jollain tai sylkäissyt päälleni? Katsoessani uudelleen maahan, huomasin puolen metrin päässä pienen linnunpoikasen. Liekö pesästään pudonnut. Järkytys!

Katselin äsken tuon aiemmassa postauksessa mainitsemani muotidokkarin Teemalta. Vuorossa oli tällä kertaa Jean Paul Gaultierin näytösvalmistelut. Viime viikolla neliosaisen sarjan aloitti Sonia Rykiel. Ei kateeksi käynyt Gaultierin ompelutiimiä, kun katselin viime hetken paljettien ja sovitusmuokkausten ompelua. Tunnen heidän väsymyksen ja tuskan sormenpäissäni.

Tällä aasinsillalla voinkin esitellä rakkaalle pikkupikkusiskolleni tekemäni Wanhojentanssipuvun. Tavoilleni ominaisesti sitä väännettiin viimehetkeen saakka. On muuten mielenkiintoista, kuinka Wanhojentanssit ovat muokkautuneet Prom Nightin kaltaisiksi. Puvut ovat ilta- ja tanssiaispukuja, jopa hääpuvun kaltaisia aiempien entisaikojen tyylin mukaisten pukujen sijaan.
Ompelemaani pukuun kuuluu paljettikirjottu, luitettu korsettitoppi, täyskello hame satiini- ja tyllikerroksella, sekä runsas tyllialushame. Seuraava projekti on ensi kesän ylppärimekko, jonka malli on kuulemma jo valmiiksi ( ehkä ) päätetty.

Muotinäytösten kulissien takaistaa elämää Teemalla N - Y - T - nyt!!!

2010-06-16T21:00:00.002+03:00

Otsikko sen kertoo, kaikki telkkarin omistavat, tsek, tsek!!!
Yle Teema, Muotinäytös huomenna. Osa 2/4.

Ikuista hiustyylin metsästystä

2010-06-15T21:29:00.004+03:00

Minulla on omasta mielestäni ihanin kampaaja ikinä. Olen jo aiemmin tainnut hehkutella samaa asiaa. Meillä synkkaa, ja hän ymmärtää, mitä haluan. Ei me aina ehkä heti ihan samaa mieltä olla, mutta otan ammattilaiseltani kyllä kaikki neuvot ilolla vastaan. Ja yleensä annan hänelle hiusteni kanssa vapaat kädet.

Tämä oli tilanne ennen nykyistä, ajeltua päätä. Teillekin tuttu.
Alla kuvia mallin muutoksista aikajärjestyksessä.

Hiuslaatuni on ohuempaakin ohuempi. Jopa sitä 'perus- suomalaista- hiuslaatua' ohuempi, niin sanottua laatua vauvahius. Oikeasti pitkistä hiuksista saan tästä syystä vain unelmoida. Ennen täyteen mittaan ehtimistä rotanhäntäni olisi jo kauttaaltaan liian heikko, venyvä ja paukkuva purkkatupsu. Siispä olemme testailleet lyhyitä hiusmalleja. Polkka otsiksella tuntui omalta, varsinkin silloin kun se muistutti enemmän pottaa kun porrastettua polkkaa. Tämä tukkatyyli ehtikin olla minulla varioituna milloin mihinkin suuntaan useita vuosia. Sen heikkous oli liika klassisuus. Minä en ole klassinen, saati perinteinen tyyppi laisinkaan. Kampaajani haki tyylillä alunperin kontrastia. Tukan oli tarkoitus tuoda esille se pehmeä puoli minussa, jota ei muuten näkynyt. Tavallaan se osuikin naulan kantaan.

Tämä punainen versio on ensimmäinen lyhyt malli hiuksissani sitten lukioaikojen. Tällaiseksi se pätkäistiin muistaakseni vuonna 2007.

Minulla on tapana kyllästyä asioihin toisinaan liiankin nopeasti. Elän jatkuvassa kiireessä, ja elämäni on hektistä. Jos hektisyys hellittää, alan yleensä kehitellä lisäprojekteja. Minulla pitää aina olla paljon kaikkea keskeneräistä tekeillä. Lopullinen kyllästyminen vanhaan polkkatukkaan tapahtui jossain pitkän talven aikana. Alettiin miettiä uutta suuntaa, ja kampaaja pyysi tarkastamaan Kate Lanphearin sen hetkisen tyylin. Nyt kun tässä on nelisen kuukautta oltu lähes puoliksi siili, huomaan alkaneeni peitellä siilin puolta vaihtamalla jakauksen paikkaa, tai väkerrellyt palmikkoa otsalle tyttömäisen viban toivossa. Olen siis kyllästynyt. Tänään jätin pitkästä aikaa pariin viikkoon normaalisti hiukset auki ja siilin näkyviin. Tukka ei ollutkaan ollenkaan pahempi. Tauko oli tehnyt hyvää.

Viikon olen nyt pyöritellyt mielessä seuraavaa tukkasiirtoa, sillä talvella en pärjää siilini kanssa. Tarvitsen tukkaa lämmittämään päänahkaani, ja hiustyylin, jota hatut imartelee. Olisiko se tumma ja aivan lyhyt Audrey Hepburn- lookki? Vaiko sama suunta kuin Katella? Entä Victoria Beckhamin lyhyet mallit? ( En muuten hahmona oikein pidä Beckhamista... mutta tukka on kyllä aika jees. ) Saas nähdä. Konsultoin ammattilaistani, kun seuraavan kerran käyn liikkeessä.

All grey makes Jalouse a dull dresser?

2010-06-15T20:53:00.004+03:00

neuleliehuke - Only, tummempi harmaa neuletakki - H&M kids, harmaa t- paita - H&M, huivi ja harmaa nahkavyö - H&M men, aurinkolasit - vintage, kaulakoru - eilinen kirppislöytö, housut - 0,50e: n kirppislöytö!!!, sukat - Robinhood (?), kengät - Lacoste

No oh well, I don´t think so. Inspiroiduin Italian Ellen huhtikuun numerosta bongaamastani harmaa- skaalaisesta kuvasarjasta Urban Outfitter ( hah, kuinkas sattuikaan tuo otsikointi... ). Voisin pukea ylleni kaiken, mitä sarjassa on kuvattu. Se on harvinaista. Harvinaista on myös näinkin edullinen asukokonaisuus, kuin tämänpäiväinen.

Tajusin tänään päivän asua kuvaillessa, että taidan kerrostaa itseäni jatkuvasti kookkaammaksi kuin olen. Tai ainakin valmiit kuvat väittävät, että näin on asia nähtävä. Syytän kuvakulmia ja kuvien kaksiuloitteisuutta. Löysin myös uuden paikan pihaltamme, jossa perus pokkarilla saa kuvia ilman jalustaa. Eli jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin. :)

Lenkitin ystävän ihanaa karvakuonoa tänään pariin otteeseen. Ystävä on hehkuttanut minulle kotinsa läheistä puistoa, josta minä muka helsinkiläinen en tiennyt yhtään mitään. Puistojen osalta on melko harvinaista, etten minä edes jotenkin olisi tietoinen alueen olemassaolosta. Tänään sitten tsekkailin puiston lenkin varjolla, ja ei se ystävä ihan pöllöjä ollut puhunut. Sieltähän löytyi keidas vilkkaimpien autoteiden välistä. Voisin napsia siellä joku kerta kuvan jos toisenkin...

p.s. Hain Ekolosta tänään muutaman ystävän suosittelemana kristallikivi deodorantin. Onko muilla kokemuksia? Postaan aiheesta lisää, kunhan olen ehtinyt hetken aikaa testata.

Edit: Hahahahaa!! :D Kesäkuun Suomen Elle odotti SATC 2 leffan ennakkonäytöksen istuimilla. Oli jäänyt avaamattomana muoveihin odottamaan kohtaloaan. Selasin lehteä hetki sitten, ja siellähän komeilee tuo Italian Ellestä bongaamani juttu typistettynä kolmanneksella... Pari lempparia on ainakin jätetty jutusta ulos. Miksi näin?

Porvoo called us, and we picked up

2010-06-15T19:59:00.004+03:00

Maanantaihupia minulle tarjosi Porvoo, jokilaivojen kaunis satama. Parasta antia Porvoossa on kliseisesti vanha kaupunki, ravintolalaivat, kirppikset ja Brunbergin makeistehdas. Nähtyä tuli tälläkin kertaa pikaisesti nämä kaikki.

Kaupunki on suuressa huudossa pääkaupunkiseudun media- aloilla työskentelevien luonnon helmaan hamuavien keskuudessa, ja varmaan muutamissa muissakin piireissä. Tämä näkyy ulostuloväylän ruuhkautumisena ja autojen tungoksena. Rauhasta ja hiljaisuudesta ei keskustan tuntumassa ole tietoakaan. Mutta se parjauksesta.

Käväisimme seurueinemme muutamalla kirppiksellä, mikä oli aivan liian vähän tällaiselle vintage- ja second hand maanikolle. Olenkin päättänyt uusia reissun vielä tämän kesän puitteissa, kunhan sopiva autollinen seuralainen ilmoittautuu. Hetken mielenhäiriössä ehdin jo suunnitella pyöräreissua, mutta eihän pyöränkorini vetoisuus ja painokapasiteetti kestäisi edes yhden hyvän kirppiksen löytöjä.

Tykkäättekö te ottaa auton alle, ja suunnata ulos kaupungista tutkimaan vehreämpiä second hand- apajia? Olen miettinyt, kun tuo Tampereen blogikanta on niin hyvin linkittynyttä, niin josko sitä meidän pääkaupunkiseutulaisten kirppisrohmujen voimin tehtäisiin täsmäreissu tai pari? Kuinka moni mahtaa oikeasti edes nauttia kirppistelystä?

Porvoon löytöni esittelen aikanaan, mutta kerrottakoon, että löysin ainakin kauniin vaalean trenssin, Nanson raitatunikan ( jolle täytyy tehdä jotain, btw.. ), kauniin purppuran värisen HenkkaMaukan mekon ( joka olikin aivan liian suuri kokoisekseen ) ja jacquardkankaisen jakun. Alla sen sijaan päivän asu. Nuo farkut on ihan selvästi kasvaneet jo kinttuihin kiinni. Puolustuksekseni sanon vain, että ne on super mukavat, ja helpot kiireisenä aamuna. Sama pätee siniseen nahkatakkiini.

nahkatakki - Stradivarius, farkut - H&M kundit, pusero - vintage, aurinkolasit - L.A., college- kankainen palmikkovyö - Resterödsin mekosta lainattu, sandaalit - Whyred, paljettilaukku - Spirit

Tiedäthän Twin Peaksin,

2010-06-15T12:11:00.003+03:00

ysäriklassikon, kulttimaineeseen nousseen TV- sarjan?

Laura Palmerin ja salaisen päiväkirjan?

agentti Cooperin?

veljekset Benin & Jerryn?

sadat ja taas sadat donitsit?

yksikätisen miehen, kääpiön, jättiläisen ja muut kummajaiset?

One Eyed Jackin?

50- luvun tyylisen dinerin?

ysärityylin?

kauniit ja oudot lavasteet?

Minäkin tiedän. En vain ollut nähnyt yhtä ainoaa jaksoa ennen toukokuun loppua. Nyt olen katsonut lähes kaikki jaksot, aina näennäiseen loppuratkaisuun asti. Sarjahan jatkuu suurimman mysteerin ratkettua vielä kahdentoista jakson verran, päättyen lopulta ikään kuin kesken. Olisikin mukava tietää, onko sarjalle alun perin kaavailtu vielä lisää tuotantokausia. Paikoin on aistittavissa pientä juonen venyttelyä turhan täytemateriaalin voimin, mutta kaikkinensa koukuttava ja visuaalisesti antoisa sarja.

Kuten kunnon kulttimaineeseen yltäneillä asioilla yleensä, myös tällä sarjalla on vannoutuneet ihailijansa. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat erään asialle vihkiytyneen fanin sivuilta 'In Twin Peaks'. Sieltä löytyy paljon kuvia ja mielenkiintoista triviaa sarjan lokaatioista, hahmoista ja jaksoista. Tsekkaamisen arvoinen...

Ja vielä,
minä tiedän, kuka murhasi Laura Palmerin. Tiedätkö sinä?

Paluu ystävänpäivään

2010-06-14T01:33:00.005+03:00

Pitkän blogitauon vuoksi on jokseenkin oikeutettua postata lumikuvia keskellä sateista kesää.
En ole kummoinenkaan romantikko, mutta muistan tämän vuoden ystävänpäivän luultavasti aiempia paremmin. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että päivän sattuessa sopivasti viikonlopulle, seilasimme minilomalle Tallinnaan. Tarkoitus oli syödä antaumuksella hyvässä venäläisessä ravintolassa ja tutustua Vanhaan kaupunkiin aiempaa tarkemmin. Mission accomplished!

Pastillia

2010-06-12T21:30:00.005+03:00

Rakkaan kotikaupungin synttäripäivä on ollut epätodellisen myrskyisä. Pelätessäni jalkojen kastuvan ja tuulen vievän minut mukanaan päätin jättää Helsinki- päivän juhlallisuudet väliin ja vierailla 50- vuotiaan taloyhtiömme kekkereissä; sisätiloissa. Jostain syystä tuntui ihanalta jäädä yksin kotiin myös illaksi, vaikka poikkis onkin houkutellut minua suureen jalkapallofanaatikkojen seurueeseen jo kolmen- neljän puhelun voimin. Sateen ropina ja raivoisat tuulenpuuskat kuulostavat täältä sisätiloista käsin runollisen kauniilta. Ulkona olisin varmasti aika raivoisa ja kiukkunen ilmestys, sillä rautaisinkaan sateenvarjo ei pärjäisi tässä säässä ( Eipä kovin moni täällä Kallion laella pärjää muulloinkaan ).

Illan ratoksi inspiroiduin pastellisista sävyistä, karamellista ja Sheriffin Margarita- purukumista, jota jauhoin tunnin- pari lämpimikseni. Tuon Sheriffi- videon olen muuten stailannut tuossa puolisentoista vuotta sitten. Enjoy!

Kukikas kesähame - Paul Smith Black Label

Mokkanahkaiset sandaletit - Tsakiris Mallas
Jättimäinen lasikristallisormus - Marc Jacobs, Huuto.net

Tämän hetken lempituoksu - Marc Jacobs / Lola

AriZona- teejuomia taitaa saada jo aika monesta paikasta Suomestakin... Raahasin pullon aikanaan Jenkeistä.
Ristiriipus - 2nd hand
Spiraalirannekoru - kreetalaista käsityötä

Tärkätty, virkattu pitsikulho - Indiska
Sheriffi- purkka, tsek video :)

Aina löytyy ainakin yksi hyvä tekosyy aleilla...

2010-06-11T16:19:00.008+03:00

Vietän periaatteessa jo kesälomaa. Suunnitellut duunit jatkuvat oikeastaan vasta elokuun alussa. Tällöin tosin pitääkin sitten ihan mahdotonta kiirettä. Periaatteellisuus kohtaa lomakuvion siinä, että muutamia päiviä täytyisi vielä etsiä yhteistyökumppaneita elokuun projekteihin. Tätä taas ei pysty tekemään ennen tarkempia tietoja ylemmältä taholta. Eli joka tapauksessa täällä pysytään tiiviisti työsähköpostien ulottuvilla vielä kesäkuun ajan.

Tämä periaattellinen loma antaa luvan moniin hullutuksiin, kuten viihdeiltaan keskellä viikkoa. Ja eilen me totisesti oltiin viihteellä. Kotiin palattiin vasta aamuyön tunteina. Aamulla valkeni periaatteellisuuden varjopuoli, kun sähköpostissa komeili palaverikutsu iltapäivälle. Töihin oli siis lähdettävä, vaikkakin vain tunniksi. Se tunti nyt on yksi pieni pyrähdys, mutta kaikki se vaiva, jonka näin inhimillisen ulkomuodon saavuttamiseksi, suorastaan pakotti minut tutustumaan samalla reissulla muutaman kaupan aletarjontaan. En kai laittautuisi yli tuntia ja vääntäytyisi puoliväkisin kaupungille vain tunnin palaveria varten? Onnekseni hassun pian myymälöiden avaamisen jälkeen alkanut Monkin ale jatkuu edelleen. Samoin Weekdayn eilen alkanut ale täytyi tietenkin ehdottomasti koluta läpi ( taisi siinä sivussa tulla ne normihintaiset rekitkin silmäiltyä.. ).

t- paita rintataskulla- Monki
shortsit- MTWTFSS Weekday

sifonkipaita- Monki
valkoinen tuubi- L.A.
mesh- legginsit- American Apparel

jättipaita- MTWTFSS Weekday
kiilto/ mesh- legginsit- Monki

Raitis ilma teki todella hyvää väsyneelle ja nahistuneelle olotilalleni, joten en kiirehtinyt kotiin. Hain shoppailun lomassa take away sushit kotiinviemisiksi ja jatkoin haahuilua Aleksilla. Päivän saldona jotain pientä sekä Monkilta, että Weekdaylta, ja yksi ihana sandaalipari Beamhillista.

sandaalit- Whyred

Tänään olkoonkin tämän viikon karkkipäivä, sillä olo on niin voimaton... Ja onhan se shoppailu itselle aika hirvittävän raskasta... :D

Erilaisia näkökulmia rantamuotiin verkkolehdestä

2010-06-11T15:53:00.005+03:00

Fashion
Ocean
Art
Music

=

F
O
A
M

Perinteisen paperiversion lisäksi Foamin voi lukea netissä ilmaiseksi ja jakaa helposti eri sivustoilla. Kunpa vastaavanlaiset lehdet yleistyisi... Taitaa vaan olla yhtä sula mahdottomuus kuin ilmaisen musiikin tai leffojen jakaminen, mikäli pitäisi rahaakin sillä tienata. Luulen, että lehtien osalta vielä harvempi hankkisi maksullisen version ihan vain arkistoinnin tai fiiliksen vuoksi. Musabisneksessä tämä vielä jollain tavalla saattaisi idealistisin silmin toimiakin. Itse ostaisin kaikki mieleiset levyt vinyylinä, jos se olisi mahdollista.

Outfits, Urban. Mine.

2010-06-08T20:15:00.002+03:00

Tulossa asupostausta koko viikonlopun täydeltä.

Perjantaina tapasin yhden vanhimmista ystävistäni piiitkästä aikaa. Ennen mainitsemaani Kuningassoundia rakentelimme Annan luona muutamat Mojitot ja vaihdoimme kuulumisia. Ilta oli mielettömän hauska, en osaa edes sanoin kuvailla. Asuna mukava pyöräilyoutfit viileneviin iltoihin: Boyfriend farkut H&M men, sininen nahkarotsi ( ihan lemppari! ) Stradivarius, raita T- paita H&M, kaulahuivi Pull and Bear, ketjuvyönä River Islandin laukun hihna, punottu pyöreä laukku on löytö Helsinki Vintagesta, ballerinat vintage Pertti Palmrothit.

Lauantaina osallistuin soveltuvuustesteihin, jotka veivät hyvin pitkälti koko päivän. Katselin rakennuksen ikkunasta, kun iloinen joukko kesäkansaa purjehti kohti Käpylän keikkapaikkaa, kohti Gunnari- taivasta. Karkea ilmaisu siitä ilosta, että olen fanittanut yhtyettä jo noin kymmenvuotiaasta. Ummehtunut luentosali, sadat mustattavat pallurat ja uusien käyttötarkoitusten keksiminen kumilenksujen kaltaisille tavaroille ( Mikä muuten on kumilenksun normaali, alkuperäinen käyttötarkoitus? Onko sellaista? ) veivät minusta kaikki mehut. Tarkoitus oli mennä aidan väärälle puolelle kuuntelemaan keikkoja, jahka soveltuvuustestit on ohi. En vain jaksanut. Nukuin koko illan. Asukin jäi siinä tylsyydessä kuvaamatta.

Sunnuntaina koitettiin ottaa ilo irti koko viikonlopusta, auringosta ja vapaasta. Käveltiin Seurasaareen ihastelemaan maisemia ja pysähdyttiin matkalla rantakallioille syömään Picnicin take away- salaatit. Ne on muuten muuttuneet todella paljon paremmiksi ajan myötä! Erehdyin laittamaan jalkaan reilun puoli numeroa liian suuret kiilakorot, ja vielä kehaisemaan niitä mukavimmiksi kävelykorkkareiksi ikinä. Tuloksena kahdeksan rakkoa päkiöiden eri puolilla, jalkapohjissa, ja tuskallinen ratikkamatka takaisin kotiin. Väitän kenkiä edelleen todella mukaviksi, mutta ehkei ne ihan patikkaretkelle sovellu...
*Valkoinen t- paita Zara, maksimekko hameena, hankittu Hanian vanhasta kaupungista, mesh- legginsit American Apparel, aurinkolasit ja kaulakoru 2nd hand, kengät Huuto.netistä, sininen nahkarotsi Stradivarius.

Maanantaina vetäisin jalkaan toiset pyöräilyyn hankkimani shortsit. Materiaali on vaatteisiin melko jäykkää pellavaa, jonka pinta on käsitelty hopeanhohtoiseksi. Kovin iltasella ei shortsit jalassa meinaa pärjätä, siitä pitää kirpeä tuuli huolen. Samasta syystä en aurinkoisellakaan ilmalla uskaltanut poistua kotoa ilman neuletta. Neuletakki Stradivarius, valkoinen t- paita Zara, shortsit Tiger of Sweden, nahkainen ranneclutch/ rahapussi, kultaiset kaulakorut ja nahkainen punosvyö 2nd hand, aurinkolasit L.A.sta, kullan ja hopean värinen rannekoru ja seeprakuvioiset varvassandaalit Kreetalta.

Ehdinkin jo surkutella kamerani kohtaloa, sen loistavan kameran puuttumista, ja uuden pokkarin vieraita toimintoja. Tai toiminnot on onneksi samat kuin vanhassa, mutta osa niistä on ollut pahasti hukassa. Tänään otin asiakseni testata ja etsiä kaikki tarvittavat. Asukuvat menivät testauksen piikkiin, mutta kyllähän näistä ihan erilailla selvää saa. Harmittavaa, että kuvien katsottavuus kulkee hieman käsi kädessä tylsyyden kanssa. Tämä huomio koskee siis nyt näitä minun asukuviani. Tämän päivän asuna Onlyn villaliehuke, NY t- paita, Second Femalen puuterinen mekko hameena, mesh- legginsit American Apparel, Espadrillo- ballerinat muistaakseni Dinskosta, nahkakukkaro/ -clutch 2nd hand.

Outfits, Urban

2010-06-08T19:34:00.005+03:00

Toisinaan vapaapäivinä kulutan aikaa klikkailemalla nettikaupoista suosikkeja ostoskoriin. Leikkimielisesti, toisaalta todellisuuden rajoissa tarkastan ostoskorini ja poistan sieltä tuotteet, jotka ovat päätyneet sinne täysin hetken mielijohteesta. Tutkeilen vielä koriin jääneet, niin sanotut 'tosi tarkoituksella, todelliseen tarpeeseen' -tuotteet, ja harkitsen hetken jatkotoimia. Yleensä tämä villi seikkailu päätyy sivustolta poistumiseen.

Huomasin eilen parinkin nettikaupan lähestyneen season sale- sähköposteilla. Päätin huvin vuoksi klikkailla muun muassa H&M: n suosikkeja. Lopulta päädyin poistumaan sivuilta ostoksitta. Seuraavaksi kävin läpi Huuto.netin, American Apparelin ja Urban Outfittersin sivustot. Viimeisimmästä poistuminen teki lopulta niin tiukkaa, että ostoskoriin jäi joitain super alennettuja ihanuuksia. AA: n sivuille annoin itselleni luvan palata vielä tämän kuun puolella, jollemme poikkiksen kanssa varaa Tukholman lentoja piakkoin. Tästä on ollut pientä puhetta, jonka vuoksi armollisesti hillitsin itseni.

Ostoskoriin klikkautui ainakin nämä...

Sivuilta tarttui matkaan myös muutama hauska DIY- idea, jotka hajosivat päässäni sadaksi pienemmäksi ideaksi ja alkoivat yhdistyä tehden lisää pikkuideoita...

kuvat Urban Outfitters

Jädejen vintage stories

2010-06-08T13:49:00.007+03:00

'Kun alat muistella lapsuutta kaiholla, tiedät olevasi vanha.' No niin tai näin, muistan teini- iän jälkeenkin pitkään inhonneeni kaikkea nykyisin rakastamaani kasaria, koska olen elänyt koko varhaislapsuuteni pastellin- ja neonsävyisissä college- asuissa.

Myös makuaisti kehittyy iän karttuessa yllättävän paljon. Minun makupalettini on ollut lapsena melkoisen suppea. Monet lapsuuden eksoottisista ruoka- aineista ovat tosin nykyään helpommin saatavilla, joten niihin on helpompi totutella. Täytyy muistaa, että 80- luvulla jopa McDonald´s, ja varsinkin kebab- ravintolat olivat uusia ja ihmeellisiä. Onneksi tämän hetken kulinaristiset uutuudet ovat hieman terveellisempiä, kuten esimerkiksi superfoodit.

Royal- suklaapatukka on hyvä esimerkki makuaistin kehittymisestä. Olen leimannut sen täysin aikuisten herkuksi. Kun olin pieni, meidän perheessä oli tapana auton tankkauksen yhteydessä ostaa huoltamolta suklaapatukat. Lapsille soveltuvia olivat pikkupatukat Pätkis, Suffeli, Jim tai DaCapo. Jos oltiin oltu oikein kilttejä, saimme Kismetit. Isä taisi yleensä syödä samoja patukoita, kuin me lapsetkin. Äiti sen sijaan osti itselleen useasti Royalin. Lähivuosina olen ihmetyksekseni useasti tarttunut karkkihyllyllä juuri samaiseen punaiseen Royaliin. Ennen sen maku oli mielestäni tylsä. Voisin jopa verrata sitä kukkien makuun, väkisinkin tulee mieleen laventeli. Tämä on joku sitkeä ennakkoluuloinen käsitys, jonka olen joskus luonut. Nykyisin tämä aikuisten suklaa on ihan parhautta!

Lapsuudessa mummolan pakastin oli aina pullollaan jätskiä. Ihan pienenä muistan sieltä löytyneen aina tikkujäätelöitä; perus pingviinejä ja Kingiksiä. Myöhemmin meidän lasten kasvaessa kasvoi jätskitkin. Pakkaseen tuli tikkujen rinnalle tuutteja. Minä kuulun tikkujätskien kannattajiin, vaikkakin jossain vaiheessa kävin läpi harmaan kauden, jolloin jäätelö oli sitä parempi, mitä suurempi. Pienenä jätin Kingikset suosiolla pakastimeen, sillä ne oli niitä pahoja aikuisten jätskejä. Tällä hetkellä perinteinen Kingis on joka kesä koukuttanut minut uudelleen. Tänä kesänä olen entistäkin suuremmin koukussa, sillä vanha lapsuuden aikainen kääre on juhlavuoden kunniaksi tullut takaisin.

Kaikki kehitys voi olla hyvästä, jos tällä lailla aika ajoin palataan takaisin muistelemaan vanhaa.. Odotan jo Kismetin alkuperäisen kääreen paluuta, vaikka uudistuksesta ei ole aikaakaan. ( Siinä muuten yksi kääreuudistus, joka oli v i r h e ! ) Hauskaa olisi myös saada takaisin muutamat lapsuuden jäätelöpuikot, kuten pellen naama, jolla oli suuri purkkapallo nenänä, tai toinen purkkajäde, jonka purukumi oli tikun ympärillä jäätelön sisässä. Olisikohan nämä alunperin poistettu vaarallisina? Muistaako muut näitä?

Tikkujäätelöiden, ja varsinkin mehujäiden suurkuluttajana huutelen myös päärynän makuista Jengaa takaisin. Joku mansikan makuinen mehujääkin olisi varsin tervetullut. Kaikkea maitopohjaista kehitellään minkä keritään, mutta sorbeteissa ja mehujäissä on vielä kovasti toivomisen varaa.

Jos ette muuten pitäneet minua vielä outona, niin... Syy siihen, miksi suosin tikkujädejä, on hyvin yksinkertainen. En voi sietää vohvelia.

Fillarilla ympäri Helsinkiä, ja ylikin...

2010-06-04T13:40:00.005+03:00

Kuten profiilissanikin olen maininnut, harrastan mummopyöräilyä. Hankin ihanan natisevan, uljaan soturittareni viime keväänä Huuto.netistä. Suuntaan fillarini mieluiten Kallion kodistamme luontoon päin. Helsinki ja naapurikaupungit ovat väärällään maisemareittejä niitä kaipaaville. Tsekkaa itse, jos et usko!

Pyöräilyn ongelmallisimpia puolia on ( varsinkin viime kesänä ) pukeutuminen. En ole aikuisiällä harrastanut shortseja, sillä myönnettäköön, eivät pue minun jalkoja kovin ihanasti. Pyöräillessä aurinkoisella säällä tulee pitkissä housuissa helposti kamalan kuuma. Hame ei Helsingin tuulessa ja reippaassa pyöräilyvauhdissa oikein tule kyseeseen, oli helma sitten mini tai maksi, kynä tai kello. Ja kokeiltu on! Mitenkäs sitten ystävämme leggarit? No joo, ohuissa ei ehkä tulisi super kuumakaan, mutta sitten näkyy läpi...

Tänä kesänä olen ottanut uuden askeleen kohti ongelman ratkaisua. Olen ostanut jo kahdet shortsit; ihanat, kiiltävät polvipituiset ja lyhyet, kulutetut farkkuversiot. Legginsien kanssa lyhyempiäkin voi käyttää huoletta pyöräillessä. Kaupunkiin en lyhyissä farkkupöksyissäni kyllä menisi, sen verran itsetietoinen olen jaloistani. Maksimekkoa testasin toissapäivänä. Kulosaaren sillan kohdalla sai helmaa nykiä rivakassa tahdissa polvien alle, jottei hame tuulisi korville. Poikaystäväkin kommentoi mekon ei minulle ominaista, hipahtavaa lookkia. Hmmmh. Ominaista tai ei, en raivostunut hameelle reilun kahden tunnin lenkin aikana kertaakaan. Tässä on siis jotain ideaa, täytyy testata toistekin. Vielä kun löytäisin istuvat/ minulle sopivat haaremihousut, niin pyöräilypuvustoni alkaisi olla kohdillaan.

Asujen kuvaaminen on muuten tällä hetkellä hieman haastavaa, sillä kamerani hajosi lentokoneessa viime kuussa. Hankin jo uuden tilalle, mutta en ole ehtinyt tutustua siihen vielä. Suren vielä entistäkin... Ja tosiaan, en ole saanut vielä hankituksi sitä unelmieni digijärkkäriä. Ja koska olen päättänyt, etten tyydy vähempään, joudun vielä odottelemaan pientä rikastumista. Tällä välin olen hurahtanut iPhonen Hipstamatic- sovellukseen. Lomo- ja filmikamera- addiktin mieltä lämmittää. Näihin kuviin ei vain itse otettaessa mahdu kuin nassu tai pieni osa asua. Eli ei muuta kuin nyt itselle lupaus, että tartun uuteen pokkariini aina ulos lähtiessä. Heti huomenna.

Tänään kohtapuoliin on ohjelmassa Kuningassoundi Ravintola Helsingen terassilla. Lauteilla Jukka Poika. Tämä on minulle kesän ensimmäinen, Jiihaa!

Loppuun vielä Hipstamatic- kuvia. 70´s tukka on eiliseltä Loosen pyrähdykseltä.

Lena- Saksan viisuvoittaja

2010-06-03T12:15:00.011+03:00

Kuulin tämän vuoden Euroviisuista lähinnä huhupuheita. Suomen edustaja- Kuunkuiskaajat olivat pukeutuneet Noolanin valkoisiin pellavaunelmiin. Tässä minun tiedonjyväseni, jotka nekin perustuivat työkuvioihin. Koko show meni minulta täysin ohi.

Viisuvoitto meni joka tapauksessa Saksaan, ja lahjakkaalle 19- vuotiaalle laulajattarelle nimeltä Lena Meyer- Landrut. Voittoisa kappale 'Satellite' soi jo Suomenkin radiokanavilla, ja lisää on tulossa levyllisen verran 9.6. Levyn kappaleista tulee ensimmäiseksi mieleen Kate Nash, joskin hieman kevyemmässä muodossa. Onkin mielenkiintoista, että tämän itseoppineen laulajattaren Saksan alkukarsintakappaleista yksi oli nimenomaan Nashin 'Foundations'. Liekö yhtäläisyys pelkkää sattumaa?

Tulossa on albumillinen kepeää poppia, jota kuunnellessa on helppo siirtyä mielikuvamaailmaan ja unohtaa arkitodellisuus. ( Omissa kuvitelmissani makaan selälläni rauhaisalla niityllä kukkien keskellä ja tuijottelen sinistä taivasta. On lämmin, ja kupliva musiikki soi korvissa. Jostain kukkien keskeltä nousee näköpiiriini valtavasti saippuakuplia, jotka heijastelevat auringonvaloa kaikissa sateenkaaren väreissä. )

Kappaleissa on aistittavissa pientä monotonisuutta, ja onkin selvää, että niiden takana on jokin tuottelias biisinikkari tiimi. Sanoitukset eivät tällaisessa tehtailussa saavuta koskaan kovinkaan kummoista syvyyttä, mutta tuskin se on tämän levyn tarkoituskaan. Sopisi mukavasti jonkin tyttöleffan soundtrackille.

Minun torstainen aamupäiväni piristyi levyä kuunnellessa mukavasti. Tosin nyt tekee mieli jatkaa sillä Kate Nashilla. Eli ei päässyt tämä kameli karvoistaan tällä kertaa...

Lena- My Cassette Player levy kaupoissa 09.06.2010
Lenan kotisivut

Syitä ja seurauksia

2010-06-02T13:25:00.007+03:00

Viimeisen puolen vuoden aikana olen ottanut etäisyyttä blogimaailmaan useammastakin syystä. Polte kirjoittaa on ollut aika ajoin erittäinkin kova, mutta viikko viikolta aloin itse odottaa enemmän ensimmäisen tekstin aiheelta tai sisällöltä. Ehkä kesän kynnyksellä oli helppo aloittaa, kun kiireet hellittävät ja mieli on todella korkealla. Toisaalta mikä on mukavampi aihe kun kuplivainen tyttöelokuva, hömppää ja ihania vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja...

Talvella huomasin blogin kirjoittamisen ja muiden blogien lukemisen vievän leijonan osan vapaa- ajastani. Kärsivänä osapuolena taisi lopulta olla poikaystävä. Kaikki laatuaika tapahtui minun ja koneeni välillä. Kaupungilla katselin maailmaa lähes pelkän kameran linssin läpi, illalla siirsin kuvia koneelle ja käsittelin pokkarikamerani puutteita paremmiksi photarilla. Huomasin myös itsessäni ikävän muutoksen. Tuntui, ettei mikään riittänyt. En jaksanut keskittyä pukeutumiseen tarpeeksi työaikana, kamerani ei ollut tarpeeksi hyvä, en ostanut tarpeeksi uutta itselleni ja kävin muka liian vähän tapahtumissa. Kaikki tämä vain siitä yksinkertaisesta syystä, että uppouduin liikaa blogeihin. Aloin kuvitella, että haluan yhtäkkiä asioita, joita en ole halunnut koskaan aikaisemmin. Tämä herätti myös epäilyksen siitä, kuka minä mahdan olla. Olen aikuinen ihminen, löytänyt oman paikkani ja tyylini, ja silti koin kummallista tarvetta olla yllättäen jotain muuta. Päätin pitää pientä taukoa, jotta löytäisin jälleen sen vahvan naisen, jonka hetkeksi kadotin.

Kaikki on siis hyvin täällä päässä. Ei mikään niin kovin hullusti ole ollutkaan. Kiire on ollut toisinaan päätä huimaava. Kuukausi takaperin tein pienen arkea rikkovan rantalomapyrähdyksen, jonka oli tarkoitus ladata työakkuni uuteen vireeseen. Onneksi tulivuoren purkaukset eivät romuttaneet minun lomaani, vaikka toivoinkin sen suuremman purkautuvan reissun aikana, jotta olisin saanut hieman pidemmät vapaat.

Odotan innolla, että pääsen lukemaan muiden blogaajien kuulumisia näin pitkä tauon jälkeen. Eilen jo hieman tutkiskelin muutamia tuoreita päivityksiä.

Luonnollisesti näin pitkän tauon jälkeen minullakin on yhtä ja toista postattavaa mielessä.

Tämän iltapäivän aion kuluttaa mummopyöräillen pitkin Helsingin upeita ulkoilureittejä. Onko kukaan muuten sattunut törmäämään kestävään ja kannelliseen pyöränkoriin? Sellainen on hakusessa :)

Kuten kuvista voi päätellä, olen helmikuussa hankkinut uuden hiustyylin. Otsis on historiaa, tosin jäänteitä on nyt ahkerasti kasvateltu pois reilut kolmisen kuukautta. :) Kuvat Nea Horasta vapun aikaan ja maaliskuulta Helsinki Vintagesta ja ystävän kolmikybäsiltä.

Sex and The City 2- Helsinki premiere

2010-06-01T22:22:00.003+03:00

Heti kärkeen täytyy mainita, että spoilereita ei ole tiedossa!

Yksi kesän kohutuimmista leffoista on nyt kertaalleen nähty. Olen positiivisesti yllättynyt juonikuvioista ja elokuvan monimuotoisuudesta. Tylsää ei ehtinyt tulla, vaikka kesto oli huimat 148 minuuttia. Etukäteen pelkäsin leffan nojaavan pelkästään kalliisiin merkkiluomuksiin, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Muutamat liiallisuuksiin viedyt fashion- hetket olivat minusta vähintäänkin naurettavia, mutta tulipahan siis muutamat ekstranaurut kaupan päälle.

Kyllä jokainen super vaate- ja kenkäfriikki tämän leffan varmasti ainakin kahdesti katsoo, niin myös minä. Luultavasti hankin lipun jo tälle tai ensi viikolle. Toisella ja kolmannella kerralla ehtii mukavasti keskittyä epäolennaisuuksiin, kun juoni on jo tiedossa. Minähän tosin kuulun niihin onnekkaisiin ( tai hölmöihin ), jotka saattavat epähuomiossa vuokrata leffan kahdesti jopa samassa kuussa ihan vahingossa. Niin hyvä leffamuisti allekirjoittaneella on.

Itse ensi- illasta sen verran, että ihan kiva tilaisuus. Jatkoilla Tigerissa nähtiin melko vähänlaisesti porukkaa. Ihmetellyt olisin, jos jonkunlaista kuplivaa ei olisi tarjolla ollut. Tästä puolesta piti tällä kertaa huolen Moët. Kutsuvieraiden pukeutumista oli mukava seurata. Todistettavasti suomalainenkin voi näyttää törkeän hyvältä. Hieman toivoin, että en näkisi illan aikana liikaa kukkapantoja ja suuria somistekukkia rinnuksissa, mutta...

Suositteluja tässä tuskin tarvitaan. Mielestäni tämän näkeminen tekisi hyvää jokaiselle pojallekin. Ymmärtäväisivät tyttöjä ehkä hieman paremmin :)

Kärsimätöntä ei palkita

2010-01-18T11:36:00.002+02:00

Viikko kuntokuuria takana, ja olo on kohentunut vasta asenteiden osalta.

Aamulla on edelleen vaikeaa nousta sängystä, energiataso tuntuu olevan edelleen aika matalalla. Viikko sitten aloitettu detox- ja nesteenpoistokuuri oli sen verran raju, että torstaina olin pyörtyä uimahallissa. Taisi mennä nestehukan puolelle. Siispä loppuviikon passailin tuon nesteenpoiston kanssa. Osittain siksikin, että perjantaina ja lauantaina oli sovittuja menoja, joissa tiesin juovani myös siideriä.

Mitä treenaamiseen tulee, niin maanantaina aloitin aamuni reippaalla kävelylenkillä, joka hyvin pian jatkui juoksulenkkinä. Kävely ei tahdo luonnistua, kun korvanapeista raikaa iloisen nopeatempoisia ralleja. Askelet kiihtyvät väkisinkin, ja yks kaks huomasinkin juoksevani toppahousut jalassa.

Tiistaiksi ja torstaiksi sovin siskon kanssa treffit uimahallille. Tarkoitus oli mennä uimaan, mutta radan osottauduttua liian ahtaaksi rinnakkain uimiseen ( tai uimiseen ylipäänsä ), päätimme testata vesijuoksuvöitä. Juostessa pystyimme vaihtamaan samalla myös kuulumiset. Selvitin eri lajien tehokkuutta kalorinkulutuksellisesti, ja paljon informaatiota löytyi esimerkiksi Tohtori.fi- sivustolta. Vesijuoksu kuluttaa oikealla tavalla harjoitettuna saman verran kaloreita, kuin juoksu ja hölkkä. Seuraavat vesijuoksutreffit on sovittu tälle päivälle.

Olen useimmiten hyvin ankara itselleni, ja tälläkin kertaa melko pettynyt ensimmäisen viikon suoritukseeni. Vaa'an viisari ei ole värähtänytkään, vaikkakin olen liikkunut reilusti normaalin kaupoissa juoksemisen ja muiden töiden lisäksi. Viikonloppu oli sunnuntaista työpäivää lukuunottamatta sen verran kaloripitoinen ja railakas, etten yhtään ihmettele. Taisin tehdä itselleni karhunpalveluksen aloittaessani punnitukset sunnuntai- iltaisin, mutta tällä mennään kun on aloitettukin.

Päätin hellittää ankaria tavoitteitani totaalisesta herkkukiellosta ja vuosikymmenen tehokkaimmasta treenirääkistä sen verran, että liikun aina silloin, kun se itsestä tuntuu hyvältä, ja kerran viikossa on lupa herkutella. Näin minulla on paremmat edellytykset jatkaa ryhdistäytymisen tiellä pidempään ( Sen sijaan, että rääkkään itseäni pari kuukautta, laihdun ja lopetan treenaamisen, ja palaan takaisin lähtötilanteeseen ). Toivoisin tästä terveemmästä elämästä taas elämäntapaa.

Maanantain kunniaksi detox- kuuri jatkuu, ja treeniä on lisättävä viime viikosta kahdella päivällä vähintään viiteen päivään viikossa. Keskiviikoksi suunnitteilla on vierailu Incredible Nothing: n keikalla, jonka aikana saan juoda pari kuivista kuivinta omenasiideriä. Perjantain keikka Dubrovnikissa sen sijaan tulee mitä luultavammin olemaan ihan vähän kosteampi. Siinä ne viikon herkuttelut sitten onkin.

Itsetutkiskelun paikka

2010-01-10T18:34:00.002+02:00

Uusi vuosi on otettu täällä vastaan hyvin ristiriitaisin tuntemuksin. Kauan kaivattu ja odotettu loma jäi pitämättä, ja se alkoi näkyä fiiliksissä välittömästi joulun jälkeen, kun oli palattava töihin. Uudenvuodenyö ja -päivä oli sentään vapaata, mutta lauantaina 2.1. juostiin taas töiden perässä. Jatkuva kiire, väsymys, olematon unirytmi ja kuntoilun puute sekä retuperälle päässyt ruokavalio ovat saaneet minut hermoraunioksi. Huomaan olevani pelkästään väsynyt, kiukkuinen ja huonovointinen. Pienen blogitauon pitäminen taisi olla välttämättömyys.

Vuosi 2009 oli minulle monella tasolla suuren muutoksen aikaa. Päätin vihdoin toteuttaa kauan pohtimani uran suunnanmuutoksen, ja otin loppuvuonna ensimmäiset pienet askeleet eteenpäin projektissa. Kuntoilun ja ruokavalion repsahdukset olivat negatiivisia muutoksia, mutta niiden kohentamiseen aion panostaa erityisesti alkaneena vuonna. Henkinen olotila on heitellyt vuoristorataa, kun toisaalta koin toissa vuonna elämäni toistaiseksi rankimman tapauksen, ja toisaalta löysin ihanan uuden ihmisen. Alkaneesta vuodesta odotan melko tasapainoista, sillä mitään suurensuuria muutoksia ei ole näkyvissä, ja vanhat traumat on jätetty kauas menneisyyteen.

Olen käynyt mielessäni läpi pientä kuntoremonttia, jotta elämään tulisi jokin järjestys ja olo olisi taas reipas ja elinvoimainen. Kun kroppa on kunnossa, jaksan minäkin tehdä paljon paljon enemmän. Olen päättänyt lisätä blogipostauksiin kuntoremonttiosuuden, jossa viikoittain käyn läpi menneen viikon ruokavalio- kuntoilu- ja virkeystason muutokset.

Odotan innolla huomisaamua, kun oma ulkoinen ja sisäinen remonttini alkaa. Olen valmistautunut hankkimalla 20 päivän detox- kuurin ja sopimalla tiistaiksi siskon kanssa treffit uimahalliin. Katselin myös Joogakoulun kursseja, ja päätin osallistua helmikuun alkeiskurssille. Vanha tuttu hotjooga vaihtuu kätevästi astangaan, jota voin myöhemmin harjoittaa myös kotona. Kunhan pahimmat pakkaset hellittävät, palaan myös lenkkipoluille. Viime kerrasta taitaa olla ainakin puoli vuotta aikaa, ja puolen vuoden takainenkin 'uusi startti' oli lopulta pelkkä vitsi.

Kompaktin kylpyhuoneemme nurkassa, lavuaarin alla lymyää vanha oranssi vinyylipäällysteinen vaaka kromikahvalla. Digiajasta ei ole tietoakaan, mutta puntari mikä puntari. Todella kaunis sellainen. Tänään se näyttää huimia 65,5 kilon lukemia, joihin olen yltänyt tähän mennessä tasan kaksi kertaa elämässäni. Ja pituutta minulla on 172cm. Vähän hirvittää kertoa tällaisia, mutta siinä se nyt on. Harmaata valkoisella.

Sneak peek: Ihana Carrie Bradshaw

2009-12-28T17:27:00.002+02:00

Kuvapäiväkirja: jouluähky

2009-12-28T00:26:00.005+02:00

En ole kovinkaan kummoinen jouluihminen. Innostun kyllä hankkimaan lahjoja, kunhan se ei tunnu pakolta. Toisin sanoen ostan lahjoja hyvin sattumanvaraisesti heräteostoksina. Meidän kotona ei näin ollen myöskään ole joulukoristeita, tai muutakaan joulusta muistuttavaa. Sen sijaan kaikki monet paikat, joissa joulun pyhinä vierailen hiki hatussa ja kello kaulassa, ovat kovinkin koristeltuja ja jouluisia. Näistä paikoista koitan imeä itseeni sydämen täydeltä joulutunnelmaa. Joulukierrokselta kotiin palatessa on rauhoittavaa, kun näköpiirissä ei ole yhtään koristetta tai kinkun jämää.

Joulun viettoni alkoi jo keskiviikkona 23.12. kovin epäjouluisella juusto- ja lihakattauksella. Päätimme pohjustaa tulevaa punaviini-, joululaatikko- ja kinkkuputkea jollain ihan muulla ruoalla ja juomalla. Samalla halusimme jakaa toisillemme hankitut lahjat omassa kodissa. Päätös oli hyvä, sillä kuten kuvista näkyy, joukossa oli pari jättipakettia.

Punaisesta jätesäkkipaketista paljastui yllättäen akustinen kitara! Minulla on ollut sellainen jo nuorempana, mutta sen kohtalo oli hieman surullinen. Kesällä sovittiin, että poikaystävä opettaisi minua soittamaan omalla sähkökitarallaan. Ensikokeilun jälkeen näyttäisi siltä, että hermot tulee menemään vielä monesti niin soittajalta, kuin opettajaltakin.

Aattoaamuna pakattiin kassit yökylää varten, ja lähdettiin äidille aamupuurolle. Äiti oli värkkäillyt kesällä vihtoja pakkaseen, joita halukkaat sai mukaan joulusaunaan. Ei yhtään hullumpi kaupunkiasunnon joulusauna. Aattoilta sujui siskon luona syödessä ja pelatessa.

Joulupäivän ateria syötiin poikaystävän vanhemmilla, ja iltakahvit mummolassa. Kotiin tullessa tunsi syöneensä.

Tapaninpäivää vietimme kotona huonekaluja siirrellen, sillä järjestämme minulle työ- ja pukeutumistilaa. Samalla otimme käyttöön useammankin toivotun joululahjan: tehokkaamman imurin eläkkeelle jääneen tilalle, sekä uudet tyynyt ja peiton.

Tapaninpäivän iltana kävelimme läheiseen Club Liberté:n kuuntelemaan jazzahtavaa Nieminen & Litmanen duo:a. Hikisen, mutta mahtavan keikan jälkeen poikkesimme vielä naapuriimme Pub Sirdieen soittamaan ikivanhaa jukeboksia. Tästä voisi tulla helposti perinne, sillä muistan elävästi istuneeni Sirdiessä myös viime joulun tienoilla Edith Piafia kuunnellen.

Viimeinen joulunajan vierailu tehtiin sunnuntai- iltana, kun ajeltiin sisarusten kanssa isän perheen luo syömään. Pikkuveljen ovessa oli naseva itsetehty 'kyltti', jolla mitä ilmeisemmin pidetään pikkusisko kavereineen ulkopuolella arkisin. Vähän pisti hymilemään ja muistelemaan omaa lapsuutta.

Onnellisena mietin näin jälkeenpäin joulun aikaa ja kaikkia läheisiä, joita tuli joulun varjolla nähtyä. Pientä stressiä se aina pukkaa etukäteen, kun tietää, mikä rumba on edessä. Jokaisen kyläilyn yhteydessä kuitenkin huomasi, kuinka turhaa hermoilu oli ollut, ja kuinka mukavaa oli pysähtyä viettämään hetki yhdessä. Ihanaa on myös se, että joka paikassa oli tarjolla hieman erilainen joulumenu, joten edes jouluruokiin ei päässyt leipiintymään. Yhdessä paikassa puurot, toisessa salaatteja ja laatikot, kolmannessa kalat, neljännessä joulutortut ja -kakut ja viimeisessä blinit. Jokaiseen kuului lisäksi tietysti kinkkua ja vähän laatikoita.

Muutaman tunnin päästä aloittelen taas töitä, joista toivon selviäväni kovin vähällä tässä välipäivien aikaan. Agenda pursuaisi mielellään kaikesta ei töihin liittyvästä. Kiirettä kuitenkin pitää. Jos jollain on ylimääräisiä tunteja, joista haluaa kipeästi eroon, niin tänne saa lähettää!

Edullinen, mutta mukava jouluasuni: neule Only, trikoopaita h&m L.O.G.G.,

mekko Sonia Rykiel for h&m, trikoot Lindex, sukat Indiska.

Ihanaa joulun aikaa!

2009-12-24T20:02:00.002+02:00

Tämän pukusuunnittelemani videon talvisen tunnelman siivittämänä haluan toivottaa ihanille lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoille oikein kaunista ja mukavaa joulun aikaa. ( Kellä se sitten on riehakas, ja kellä rauhallinen.. :) ) Video on ohjannut Antti Jokinen, ja se tehtiin Suomessa järjestettyjen vuoden 2007 Euroviisujen aloitusvideoksi Lordin voiton kunniaksi.

Ornamon myyjäisistä bongatut top3

2009-12-22T23:23:00.006+02:00

Ornamon joulumyyjäisissä hypistelin muutamia ihania juttuja.

Ensimmäinen hiplattava pelmahti vastaan jo Design Forum Finlandin ovensuussa, jossa Jolier ONE:a säilytetään. Jäljellä oli yksi ainoa musta kappale. Kyseessä oli jersey- versio, joka sekin on jo DFF:sta myyty. Musta villamateriaali on kuulemani mukaan valmistajalta loppunut, joten villaista alkaa olla mahdotonta saada mustana. Saas nähdä, milloin tämä blogiliemissä keitetty tyttö hankkii oman mustan jersey- versionsa. Ei ollut meinaan osto kaukana myyjäisissä vieraillessa.

Kuva Jolier ONE

Sydämeni suurin sulattaja myyjäisissä oli tämä Harri Syrjäsen upea rintaneula. Aiemman itseni lahjomisen vuoksi päädyin valitettavasti tällä kertaa vain ihailemaan. Korun nimi on kuvaavasti 'Vieläkö raksuttaa?'. Syrjänen valmistaa korujen lisäksi myös kauniita nahkaisia laukkuja ja vöitä.

Kuvat Harri Syrjänen

Kolmas haikailua aiheuttanut tuote olivat Kirsti Kasnion upeat laukut. Laukkujen materiaali on silkkiä, ja soljet ja koristukset yksilöllisiä vintage- aarteita ja löytöjä. Kirsti Kasnio on pitkän linjan arkkitehti, joka valmistui muotisuunnittelijaksi vuonna 2002. Kasnion tausta arkkitehtinä näkyy hänen upeissa ja veistoksellisissa luomuksissa. Itse pidän kovasti tuosta siipihärpäkemekosta.

Kuvat Kirsti Kasnio

Wind- O- rama

2009-12-22T22:09:00.005+02:00

Jipii, se on täällä! Freelancerin loma alkoi maanantaina. Tai oikeastaan jo perjantaina. Tai oikeastaan... ei sellasta nyt sitten taida tullakaan.

Ehdin jo vaihtaa siistit vaatteet Kallio- takiksi ristimääni boheemihkoon vakosamettiparkaan, pompuloilla koristettuihin, piiiitkiin villasukkiin ja korville vedettyyn pipoon. Mutta kuinkas sitten kävikään? Löysin itseni raitiovaunusta vapaapäivän ratoksi kylään kutsuttu hoitokoira sylissä, matkalla palaveriin. Töitä riittää luultavasti jokaiseksi arkiseksi välipäiväksi.

Olen tehnyt vähän kaikkea; vähän joulusiivousta, vähän joululahjoja ja vähän muita käsitöitä, kuten villasukkia. Lisäksi olen vähän nukkunut ja hoitanut ystävän kaunista haukkua. Mikä siinä on, kun aika ei riitä millään kaikkeen, mitä haluaisin tehdä? Levottomana sitten teen vähän sitä ja tätä, ilman lopullisia tuloksia.

Huomenna aion rauhoittua ja vierailla Hakaniemen Kauppahallissa, ostaa viimeiset lahjat ja pakkausmateriaalit, sekä syödä jotain ihan muuta kuin jouluruokaa. Laatikoita ehtii kuitenkin ahtaa itsensä täyteen joulun pyhien aikana.

Lähipäivien lumimyräkkä tuntuu nostattaneen ihmisten tunteita suuntaan jos toiseenkin. Minä olen yllättäen saanut pidettyä hermoni kurissa, ja ihmeekseni olen jopa pitänyt talvisesta tuiskusta. Lumi on tietysti aina tervetullutta, kun kerran on mahdollisuus saada vähänkin valoa Helsingin pimeyteen. Iholle talvinen, paikoin jäätävä kylmyys ei tosin ole tehnyt kovin hyvää.

Pipo Stockmann, neuletakki Carlings, musta silkkitoppi Sonia Rykiel for h&m, vanha roosa silkkinen alusmekko second hand, kivipestyt legginsit

Lindex, pitkät villasukat pompuloilla Indiska, gore- texit Salomon.

Kuten aiemminkin olen maininnut, painin jatkuvasti sopivan meikkipohjan löytämiseksi pintakuivalle, talvella jopa hilseilevälle, rasvoittuvalle iholleni. Olen parin viikon sisällä kehittänyt itselleni lisäriesaksi epämiellyttävän näppyongelman, enkä tosiaan tiedä, mistä syystä.

Yleensä levitän kasvoille ensin kosteusvoiteen, ja sekoitan sitten kosteusvoiteesta ja meikkivoiteesta kevyemmän version, joka hieman tasoittaisi sävyeroja kuivattamatta ihoa. Tämä kevyt versio ei yleensä tosin peitä läheskään tarpeeksi ihon punertavia alueita. Olen kokeillut myös sekoittaa kosteusvoidetta ja peitevoidetta ( Blasco ) keskenään, jotta pigmenttiä olisi enemmän. Tässä tapauksessa peitevoide jäi lopulta kuitenkin näkyväksi kerrokseksi kuivien kohtien päälle saaden pohjan näyttämään pakkelimaiselta.

Viime viikolla löysin vahingossa täydellisen pohjan talviselle iholleni. Cliniquen Mascaraa ostaessa kyselin osaston myyjättäreltä silmämeikin pohjustusvoidetta. Myyjätär kiikutti minulle runsaspigmenttisen, nestemäisen all about eyes concealerin, jonka sanoi toimivan silmämeikin pohjana, mutta lisäksi myös peitevoiteena. Runsaan pigmentin, mutta kevyen nestemäisen koostumuksen vuoksi voide toimii täydellisesti yhteen kosteusvoiteen kanssa. Clinique on lisäksi erinomainen vaihtoehto allergiselle, joten ikäviä yllätyksiäkään ei ole tapahtunut. Allergiakohtauksilta ja ihottumilta on siis vältytty. Voisin seuraavaksi kokeilla, onko merkin oikeista meikkivoiteista mihinkään. ( Ja oikeassa käyttötarkoituksessaan silmänympäryksille tämä tuote on muuten paras tähän mennessä. Voittaa Lumenen peitetriot ja muut mennen tullen! )

Allergiselle ja kuivalle ( kasvojen ) iholle olen todennut parhaaksi kosteusvoiteeksi apteekin Bepanthen- voiteen kevyemmän emulsiovoide- version. Se on isoissa tuubeissa ostettuna hyvin edullinen, reilusti kosteuttava, mutta imeytyy ihoon kokonaan jättäen mattamaisen pinnan. Paksumpi Bepanthen- voide taas soveltuu erinomaisesti huulirasvaksi.

Millaisia kosteutuskeinoja te olette keksineet?

Kuvapäiväkirja: lunta ja pikkujouluja.

2009-12-19T18:33:00.005+02:00

Taisin jossain vaiheessa mainita, että freelancereille pikkujoulut eivät ole itsestäänselvyys. Tänä vuonna on tullut ainakin kolmet moiset jo juostua. Tuntuu, etten ole baareillut tähän tahtiin ihmismuistiin.

Keskiviikkona vein ystävän jouluaterialle Kabukiin. Jo toinen kerta, kun kuvat unohtuivat. Tunnen itseni aika säälittäväksi toisinaan, kun nostan kameran pöydälle kuvitellen, että se muistuttaisi olemassaolostaan ruoan tullessa pöytään. Tarvitsisin kameran hälytystoiminnolla!

Kabukista kiiruhdettiin Alakertaan, jossa soittivat Second Hand Hasselhoffs sekä The Death of Gagarin. Hasselhoffsit oli minulle uusi tuttavuus, ja missasin itse esiintymisen syöminkien vuoksi. Kuuntelin bändiä kuitenkin kotona, ja olen päättänyt metsästää levyn Popparienkelistä tai Stupido Shopista.

Alakerran terassilta on upeat näkymät talviseen Hernesaareen. Lumisade oli ainakin minun puolestani kovinkin toivottu. Luminen maisema on ihanan valoisa pitkän synkkyyden jälkeen.

Käveltiin keikalta kotiin, ja poikettiin Karhupuiston kautta. Paloaseman kohdalla päätin demonstroida, kuinka miesten jättikaulahuiviin voi hukkua.

Viime vuonna isän firma järjesti pikkujoulut, joihin osallistui koko työntekijäkunta: isä ja pikkusisko. Mukaan kuokkimaan pääsimme myös minä ja veljeni. Tänä vuonna otettiin firman pikkujoulut uusiksi. Ilta aloitettiin Cantina Westissa, jossa söin aivan liian tulisen tonnikala- annoksen. Tästä saan luultavasti syyttää omaa tottumustani miedompiin makuihin. Harmittavasti paikan tunnettu käyntikortti, tequila- tyttö ei ollut paikalla.

Iltaa jatkettiin saksalais- tyyppisessä Rymy- Eetussa, jossa olut juodaan kolpakoista ja ruoka- annokset on tehty rekkamiesten nälkään. Emme tietenkään syöneet uutta satsia, vaan keskityttiin ravintolan tunnelmaan ja juomiin. Tarjoilijoiden saksalaiset asut ja vessassa pyörivä saksan sanakirja- äänite virittävät oikeaan tunnelmaan.

Rymy- Eetusta jatkettiin vielä Zetoriin, jossa kävin vuosi sitten samaisen illan yhteydessä ensimmäistä kertaa. Zetoriin valikoituu kovin erilainen ryhmä ihmisiä, kuin omiin suosikkiravintoloihini. Onkin hauskaa ajanvietettä tarkastella tyylien kirjoa ja juhlivia seurueita.

Puhvihihainen paita- Carlings, mekko- Acne, rannerenkaat ja clutch- second hand. Jalassa Buffalon nahkasaappaat.

Illan päätteeksi poikkesin vielä Corona Baarin kautta, jossa ystäväni vietti valmistujaisiaan. Melkoisen hektinen perjantai- ilta siis.

Materiakuu

2009-12-16T18:46:00.006+02:00

Joulukuun voisi mielestäni nimetä uudelleen. Kaikenlaisia markkinoita, joulumyyjäisiä, mainoskirjeitä ja -kuvastoja... OSTA, OSTA- kulttuuria tarjoillaan joka puolelta, eniten ehkä omasta postiluukusta. Olenkin hyvin pian päättänyt naputella Dymollani luukun yläpuolelle ystävällisen kieltolauseen.

Ornamon joulumyyjäisistä jäi käteeni vain tämä pieni suloinen muistivihko.

Ihailin kyllä paria hieman hintavampaa kaunotarta, mutta niistä lisää myöhemmin.

Olen juuttunut pohtimaan kulutustottumuksiani viimeisen viikon ajan lueskeltuani blogeista kirjoituksia kulutusjuhlan puolesta ja vastaan. Viimeinen niitti arkkuun oli raitiovaunun julistava mainos paremmasta lahjasta. Mietin, kuinka monen yhteistyökumppanin tai lapsen mieltä mahtaisi lämmittää, jos antaisinkin lahjaksi kortin, jossa kertoisin luovuttaneeni heidän puolestaan rahaa hyväntekeväisyyteen. Mietin myös, kuinka monta vastaavaa korttia haluaisin itse saada.

Vaikka kuinka olen sitä mieltä, että ajatus on lahjassa tärkein, haluan antaa läheisilleni jotain, josta jää jokin muisto. Sen ei tarvitse olla kallista, tai välttämättä edes materiaa. Olen tänä vuonna itse tehnyt tavallista enemmän lahjoja, mutta koen mukavaksi tavaksi myös luovuttaa omaa aikaa ystäville. Tämä voi tapahtua hyvän ruoan tai yhteisen tekemisen merkeissä. Kirjoitankin kortteihin mielummin aikaani, kuin rahaani.

Valtterilta mukaani lähti viikonloppuna kolme kaunista, vanhaa korttia ja suklaamuotteja 1950- luvulta. Bambi- aiheinen kanavatyö tulee

koristamaan eteistämme, ja se löytyi Mäntsälän Kirjokaari- kirppikseltä tiistaina.

Mitä hyväntekeväisyyteen tulee, niin vuosien ajan luovutin kuukausittain rahaa kolmeen eri organisaatioon, hyvään tarkoitukseen. Työni vaihtelevuuden vuoksi halusin tämän jossain vaiheessa lopettaa, mutta koen lahjoittamieni satojen eurojen auttaneen sen verran, etten koe huonoa omaatuntoa. Eikä ne feissarit lähde häiritsemästä minua kadulta, vaikka lahjoittaisin mitä. Siinä onkin yksi ärsyttävä 2000- luvun vitsaus. Hatunnosto kaikille feissareille, itse en hommassa kestäisi päivääkään.

Pienestä ostettavien lahjojen määrästä huolimatta omat ostoksenikin tuntuvat ryhmittyneen marras- joulukuuhun. Olen ehkä hieman ( krhm.. ) lahjonut itseäni. Olen myös panostanut omaan hyvään olooni, sillä tiedän kokemuksesta, miltä tuntuu kun jättää oman hyvinvoinnin huomiotta. Paluu hektiseen arkeen tapahtuu yllättävän pian Uuden Vuoden jälkeen, joten nyt on aika nauttia pienestä luksuksesta hyvillä mielin. Luksuksella tarkoitan kiireetöntä oloa, hyvää ruokaa ja juomaa, ystäviä ja perhettä, sekä antamisen iloa.

Sain tänään muuten ensimmäiset joululahjani. Hain kampaajalta pienen buustaussetin punaisille hiuksille, jonka sainkin lahjaksi! Töissä pistäytyessä sain ystävältä tämän kauniin ja melko massiivisen avaimenperän.

Aikaisemmassa postauksessa esittelemäni eläinsormukset ovat vihdoin päässeet ideasta toteutuksen puolelle, ja ensimmäinen proto komeilee sormessani. Ta- Daaa! Alla myös kuva eläinarmeijastani ( Niitä on tulossa vielä lisää... Kohta täältä löytyy korueläintarha. ).

Raidallinen neuletakki Fenchurch, Beatles- rintamerkit L.A. ja Käpylä- rintamerkki Anna Komonen.

Sonia Rykielin h&m- silkkiunelmani saapuivat viikolla. Vähän täytyy kehaista materiaalin lämpimyyttä ohuudesta huolimatta. Painelin eilen pakkasessa menemään kaksi silkkikerrosta päällekkäin ja takki auki, eikä tuntunut missään. Sähköä nämä pirulaiset näyttävät kuitenkin johtavan jopa pahemmin kuin keinokuituiset Lindexin kaverit.

Silkkimekko ja silkkitoppi Sonia Rykiel pour h&m, farkut h&m miehet, neuletakki second hand, kengät Bronx.

Hypätäkseni vielä tähän kulutuskysymykseen, niin jäävään itseni maanittelemasta asiaa sen enempää, sillä minä tosiaan shoppaan myös työkseni. Tasapainottelen sen tosiasian kanssa, että työni on kaikkea muuta kuin ekologista. Lisäksi olen tolkuton hamsteri ja kauneuden ihannoija. Ekologisuuden perikuvaa minusta siis tuskin koskaan tulee saamaan, vaikka vastapainona koitankin ajatella luontoa ja kanssaihmisiä muissa asioissa.

Perfection in a turn of a jacket

2009-12-14T17:27:00.007+02:00

Aiempien vuosien luottotakkini, Tiger of Swedenin musta villakangastakki on jo menettänyt terävimmän kärkensä.

Niinpä olen pitänyt silmällä jokaista takkiosastoa ja näyteikkunaa, jonka ohitan, jokaista nettikaupan takkilinkkiä, ja jokaista tyylikästä talvikuvaa lehdissä ja blogeissa.

Monet takit miellyttävät silmää joltain osin, mutta täydellistä en ole löytänyt. Perjantainen takin tutkintamatkani Helsinki 10: ssa päätyi kaikkeen muuhun kuin takkiostokseen, joten kaupat tunnen nyt kolunneeni.

Näissä takeissa laskokset ja poimut erityisesti lantiolla miellyttää.

On aika siirtyä suunnitelmaan miinus A, joka siis oli aivan ensimmäinen idea, jonka laiskuuksissani hylkäsin. Näin Kangas- Makasiinissa lokakuun puolella kauniin sävyisen harmaan villakankaan. Koska olin tuolloin kovin kiireinen, en ehtinyt pyytää kaunokaista katonrajasta lähempään tutkiskeluun. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että minun on tartuttava koneisiin ja kangassaksiin, sillä pakkanen kiristyy Helsingissäkin.

Tässä takissa on todella paljon hyvää. Omani saisi kuitenkin olla villakankainen ja hupullinen. Hihat voisi olla räätälöidymmät.

Ideaali takki olisi villakankainen, vaaleanharmaa ja hupullinen. Takissa olisi suuret taskut ja parkamaisia yksityiskohtia. Taakse haluan ehdottomasti joko A- tai V- linjaisen viistotuksen, ja halkion tai kaksi, viistotuksesta riippuen. Unelmahihat olisivat viittamaiseen tapaan auki hihan etusauman puolelta alareunan sijaan, mutta kuitenkin miehustasta erilliset hihat, ja pussittavat. Takin yleisilme olisi myös pussittava tai säkkimäinen, hieman graafinen lantiolta. Hartioilla voisi olla jotain graafista runsautta myös. Kuulostaa jo tässä vaiheessa takkihirviöltä.

Näissä takeissa pidän hihojen yksityiskohdista.

Olen illan mittaan keräillyt kuvia silmää miellyttävistä yksityiskohdista. Nähtäväksi jää, saako näistä yhdisteltyä yhtä täydellistä takkia. Palailen asiaan, kun olen saanut jotain joko piirrettyä, tai ommeltua.

Näissä pidän tyttömäisestä fiiliksestä.

Suuret napit ja villakankaan ja kiiltävämmän materiaalin yhdistely näyttää hyvältä.

Vasemmalla kaunis vastalaskos, oikealla mainitsemani A- mallinen helma.

Tässä Acnen takissa on paljon hyvää, mutta omani saisi toivotusta säkkimäisyydestä huolimatta olla aavistuksen naisellisempi ja

istuvampi. Suuri huppu on plussaa, samoin tietty simppeliys. Pelkään, ettei kaikkia toiveitani saa samaan takkiin simppelinä

kokonaisuutena.

Kuvat Acnen, Polyvoren, Asoksen ja Net- A- Porterin sivuilta.

Lilla julparty, vain 13 tuntia.

2009-12-13T00:59:00.004+02:00

Ei tiedä mitään hyvää, tai ainakaan helppoa, kun pikkujoulu ilmoitetaan alkavaksi kello 17:30 perjantaina. Tulossa on tietysti piiiiitkä ilta, varsinkin kun juhlii hauskassa seurassa. Noin 50 henkisestä kerhostamme pikkujouluihin Hotel Presidentin Sevilla- ravintolaan saapui iloinen seitsemän joukko.

Pitkän syömisen ja juomisen seurauksena siirryimme hotellikompleksin alempiin kerroksiin ja piskuiseen karaokeloungeen. Käytävämäinen yhden pitkän baaritiskin ihme oli aluksi tyhjillään, ja iloisen joukkomme ahkerat laulajat pääsivät estradille heti. Illan jatkuessa tila täyttyi, eikä alakerrassa esiintynyt Muskakaan tyhjentänyt karaokeloungea innokkaista laulajista ja tanssijoista.

Presidentin jäädessä takaoikealle suuntasimme kolmen joukkona Bar Looseen, jonne emme ikinä sitten ehtineet. Poikkesimme nimittäin Coronaan, johon jäimme pelaamaan biljardia. Jos joku kaipaa joskus pientä egon pönkitystä, niin täällä olisi yksi maailman huonoin biljardihai, jonka voittaa vaikka toinen käsi selän takana. Minulta puuttuu myös täysin se joku kummallinen kilpailuvietin tapainen.

Vielä pienet jatkot baarien sulkeutumisen jälkeen, ja kuudelta kotiin torimyyjien pystytellessä Hakaniemen torilla kojujaan. Vain huomatakseni, että rakas poikaystäväni oli vielä hereillä. Sisäiset kellomme on jo siirtyneet loma- aikaan, joten tämä 'Kolmannen Linjan Yövuoro' päivystää viikon jokaisena päivänä aina kello 05- 07 asti aamulla.

Kerroinko jo, että lupasin itselleni kengät syksyn kovasta työstä palkinnoksi? Mietiskelin ihania mustia nahkanilkkureita, jotka menisi vähän kaiken kanssa.. Piipahdin Helsinki 10: ssa tarkoituksena katsella kivaa villakangastakkia kulahtaneen tilalle tai mahdollisesti jotain pientä joululahjaa niille muutamalle, joille en vielä ole mitään keksinyt. Niinhän siinä sitten kävi, että takaseinän kenkähyllyllä oli suora rivi mustia nilkkureita ja muuta ihanaa. Testasin muun muassa nämä Acnet,

jotka olivat ihan taivaallisen näköiset jalassa, mutta jotenkin liian simppelit minulle. Tai ei liian simppelit sinänsä, mutta osastoa, joka ei näyttänyt miltään sen toisen sovittamani parin rinnalla...

Kyllä vaan, these babies are mine!!! Saanko vielä kerran esitellä Finskin Pony nilkkurit.

Illan asuna Acnen mekko Carlingsin alerekistä. Vähän se oli suuri, mutta tein sille viiden minuutin pikapienennyksen neulalla ja

langalla ennen juhlia. Luun pintaa jäljittelevä muovirannekoru löytyi Vilasta. Asu oli pikainen hätävara ratkaisu, sillä en ehtinyt ennen

juhlia käymään kotona.

Perjantaina kävin muuten elämäni ensimmäisen kerran fysioterapiassa. Niskani ja yläselkäni oli jumittunut todella pahasti työnteosta, enkä oikein saanut nukuttua jomotukselta. Hartiaseutu oli myös kosketusarka. Joulukuun aikana olisi vielä käytävä pari kertaa hierojalla, että jumitila saadaan kunnolla hoidettua.

Vastaisuuden varalle minun tulisi jatkaa joskus aloitettua, ja sujuvasti unohdettua joogaamista jossain muodossa. Samoin juoksulenkit ja rintalihas- venytykset kannattaisi ottaa osaksi päiväohjelmaa. Tämä tarkoittanee paluuta terveellisen elämän pariin reilun puolen vuoden tauon jälkeen. Oma kroppa on kuitenkin se tärkein työväline.

Sain myös tietää, että minulla on yliliikkuvat jäsenet, joten hyvää lihaskuntoa tulisi senkin puolesta ylläpitää. Tähän voisinkin perehtyä lisää myöhemmin...

Paljon asiaa rintaliiveistä.

2009-12-12T20:40:00.005+02:00

Osittain kauniiden Sonia Rykiel alusvaatteiden innoittamana, osittain siitä yksinkertaisesta syystä, että edellisestä kerrasta oli jo tuntuvasti aikaa, päätin perjantaina käydä alusvaateostoksilla. Siispä kirjoitankin pitkän (ja kuivahkon) postauksen rintaliiveistä ja oikean koon löytämisestä. Ahaa- elämyksen tässä asiassa oli viikolla kokenut myös Kingdom of Stylen Queen Michelle.

Kuten tuttu sanonta kuuluu, pukeutuminen lähtee alusvaatteista. Olen pitkään paasannut ystävilleni oikean kokoisten alusvaatteiden tärkeydestä. Ehkä jopa ystävien kyllästymiseen asti paikoin. On kuitenkin tosiasia, että suurin osa suomalaisistakin naisista käyttää väärän kokoisia alusvaatteita. Jos useampi tietäisi oman kokonsa oikein, alkaisi perus marketeistakin löytää kattavampaa kokovalikoimaa, ja näin ollen kauniit alusvaatteet olisivat kaikkien saatavilla.

Kokovalikoimat ovat monissa liikkeissä huomattavasti jo parantuneet, mutta vielä löytyy petrattavaa. Liikkeitä tästä ei voida suureltakaan osin syyttää, saati sisäänostajia. Ongelma on usein jo tuotteen valmistuspäässä. Monet näyttävimmät tai suosituimmat alusvaatemerkit eivät edes valmista kovin erikoisia kokoja. Vaikka myydyin koko onkin 75B, ei se suurimmalle osalle ole se oikea.

Ongelma sopivien liivien löytämisessä on useimmiten nimenomaan rintavilla naisilla, muuhun kokoon katsomatta. Pienet naiset kokevat usein olevansa myös pienirintaisia, ja siksi välttelevät D- kuppia suurempia kokoja. Koetaan, että D- kokoinen rinta on varmasti valtava. Rinnan koko kuitenkin on verrattavissa ihmisen kokoon. Pienemmällä ihmisellä D- kokoinen rinta on pienempi, kuin suuremmalla ihmisellä. Kyse on ympärysmittojen suhteesta.

Käydessäni Funky Ladyn Fredrikinkadun liikkeessä ( Mikäli sinulla on vaikeuksia löytää sopivia liivejä, ja olet kuppikokoa D tai suurempi, suosittelen visiittiä. ), kysäisin ammattilaisen vahvistuksen sille, minkä jokainen tarkkasilmäinen voi nähdä kesäisin katukuvassa. Suomalainen nainen käyttää pääsääntöisesti liian suurta ympärysmittaa ja liian pientä kuppikokoa. Ympärys saattaa olla jopa 10cm liian suuri, eikä käyttäjällä ole tästä mitään aavistusta.

Perusasia liivejä valitessa on napakka ympärys. Liivit eivät saa nousta selästä ylemmäs missään tilanteessa. Ostettaessa liivien hakasten tulisi olla viimeisessä, eli suurimmassa hakasessa, ja käytön myötä liivien venyessä hakasta vaihdetaan tiukemmalle. Näin liivien käyttöikäkin pitenee.

Kupin tulee olla oikean mallinen kantajalleen. Kaikkien rinnat ovat erilaiset, joten muotojakin on luonnollisesti monia. Onkin tärkeää hankkia omille rinnoilleen sopivan malliset kupit, joista rinnat eivät pursua miltään suunnalta, ja joissa ei ole ylimääräistä tilaa. Näin ne antavat parhaan mahdollisen tuen ja muodon uumalle. Eri tilanteisiin sopii erilaiset kupit: ohuiden paitojen alle sileät, juhliin kohottavat ja juhlavammat.

Internet on pullollaan kaikenlaisia kokolaskureita, jotka perustuvat kyseisen merkin kokovalikoimaan. Itse en esimerkiksi saa oikeaa kokoa laskurista aikaiseksi kuin täällä. Muilla merkeillä ( joilla kokoani ei myydä ), kookseni ilmoitetaan milloin mitäkin, jopa 3 kuppikokoa liian pientä liivikokoa!

Parasta olisikin mennä oikeasti asiantuntevaan liikkeeseen, jolla on niin hyvä kokovalikoima, ettei sinulle väkisin myydä väärä kokoa vain huonon kokovalikoiman vuoksi. Useat myyjät käyttävät myös ns. rinnakkaiskokoja myydäkseen sinulle edes jotkut liivit. Tuntuu välillä, etteivät ko. myyjät itsekään tiedä miten rinnakkaiskoot toimivat. Tietämätön saattaa tietysti uskoa "ammattilaisen" sanaa, ja ostaa siksi väärät liivit. Alla on yksi laskukaavio oman koon löytämiseksi, joka ei siis todellakaan anna mitään ainoaa oikeaa totuutta.

Oikea koko mitataan seuraavasti:

Mitataan napakka ympärysmitta aivan rintojen alapuolelta. Katso, että mittanauha on suorassa linjassa myös selkäpuolelta. Liiveissä koot ilmoitetaan 5cm: n välein 60/28, 65/30, 70/32, 75/34, 80/36, 85/38, 90/40, 95/42... Pääsääntöisesti oikea liivinympäryksesi on saamaasi mittaa lähinnä vastaava, pienenmpi ympärys. Tällöin vastaavasti kuppikokoa tulisi kasvattaa taulukon koossa yhtä ylemmäs.

Kun oikea ympärys on tiedossa, mitataan ympärys rinnan päältä niin, että mittanauha menee rinnan kärjen ylitse. Tästä saadusta ympärysmitasta vähennetään rinnan alta mitattu ympärys. Saatu luku kertoo kuppikokosi:

10- 11cm = AA

12- 13cm = A

14- 15cm = B

16- 17cm = C

18- 19cm = D

20- 21cm = DD

22- 24cm = E

25- 27cm = F...

Kannattaa siis kokeilla ympärysmittaa yhtä kokoa pienempää ympärystä, ja kasvattaa laskukaavan mukaista kuppikokoa yhdellä. Esimerkiksi rinnan ympärys 88cm ja rinnan alta ympärys 73cm -> 88- 73= 15. Kaavan mukaan olet siis kuppikokoa B. Suositeltava koko olisi kuitenkin 70C. Itse suosittelisin ko. tapauksessa jopa kokeilemaan kuppia D. Näin on helpompi varmistua taysin oikeasta koosta.

Koko on tietysti aina suuntaa antava, ja saattaa vaihdella malleittain ja merkeittäin.

Oikean kokoiset liivit saavat vaatteet istumaan paremmin, ja takaavat kantajalleen paremman ryhdin. Niska- ja hartiasärkykin voi olla seurausta väärän kokoisista rintaliieistä.

Pidentääksesi liivien käyttöikää, tulisi liivit pestä käsin ( varsinkin topatut ja kaarituelliset liivit ) joka käyttökerran jälkeen. Jos kuitenkin peset liivit koneessa, pese saman väristen vaatteiden kanssa ja ehdottomasti pesupussissa, ilman huuhteluainetta. Huuhteluaine vie vaatteista elastisuuden katkomalla elastaanikuituja, ja liivisi venähtävät ja kulahtavat ennen aikojaan.

Kuvat ranskalaisen Eres Lingerie Fall/ Winter 2009/ 2010- malliston Lookbookista.

Käsinpesu on helppoa nestemäisen pesuaineen kanssa. Laita lavuaariin tai saaviin pieni määrä nestemäistä pesuainetta ja täytä lämpimällä vedellä ( huom. ei kuumalla vedellä! ). Laita liivit likoamaan hetkiseksi ( esimerkiksi noin viisi minuuttia ), puristele sitten hellästi lika ja vesi pois liiveistä ja huuhtele huolellisesti. Kuivata väljästi.

Alusvaatteet kannattaa säilyttää ilmavasti viikattuina.

Laajojen kokovalikoimien liikkeinä voisin mainita ainakin Change- ketjun, sekä jo mainitsemani Funky Ladyn. Kun oma koko on jo selvillä, saa rintavat naiset kauniita liivejä myös Lumingerien sivuilta.

Mielenkiintoinen valokuvanäyttely

2009-12-12T17:51:00.002+02:00

Valokuvagalleria Hippolytessa on 3.1.2010 asti esillä Jaakko Koskentolan näyttely Vieraisiin pöytiin.

kuva Jaakko Koskentolan sarjasta 'Vieraisiin pöytiin'

Näyttely koostuu vuonna 2009 helsinkiläisissä ravintoloissa kuvatuista valokuvista. Tässä siis sitä rakastamaani kaupunkikulttuuria parhaimmillaan!

Ote gallerian kotisivuilta:

'Jaakko Koskentolan näyttely Vieraisiin pöytiin kertoo yksinäisyydestä, vieraantumisesta, ihmisten kohtaamisen vaikeudesta. Sarjan kertoja on mies, joka katselee vieraisiin pöytiin, joissa elämä tuntuu olevan ja joihin kertojalla ei ole asiaa.'

Huomenna sunnuntaina 13.12. kello 14 Hippolytessa Kalevankatu 18B: a on taiteilijaesittely, jossa valokuvaaja Jaakko Koskentola kertoo itse näyttelystään.

Valokuvagalleria Hippolyte on avoinna tiistaista perjantaihin kello 12- 17 ja lauantaisin sekä sunnuntaisin 12- 16.

24.12.- 27.12.2009 sekä 31.12.2009- 1.1.2010 suljettu.

Anni + Fanni + Forum = ViP : ostoksia

2009-12-11T03:15:00.007+02:00

Forumin asukit Anni & Fanni järjestivät torstaina VIP- shoppailuillan bloggaajille aveceineen.

Päällä tänään: helmikoristeinen baskeri h&m, Warhol- t- paita Huuto.net, punainen nahkahame second hand, nahkaliivi DIY, musta cardigan

second hand/ jostain lastenosastolta, nahkaranneke vetoketjulla DIY, paksut neulesukkikset ?, Conversen mallikappale- tennarit second hand.

Tilaisuus alkoi kello 20 Fazerin kahvilassa, jossa Bestsellerin Anu Makkonen kertoi tulevan kevään trendeistä. Tilaisuudessa esiteltiin myös Bestsellerin uusi vaatemallisto nimeltä Very. Very- malliston materiaalit ovat laadukkaita, ja siksi hinnat ovat hieman korkeammat ( 50- 150e ) kuin Bestsellerin muiden merkkien vaatteet ( Vila, ONLY, VeroModa ).

Trendiesittelyn jälkeen tutustuin Annin ja Fannin kotiin. Talo oli sisältä viihtyisä, ja siellä riitti paljon mielenkiintoista katseltavaa. Tyttöjen huoneet olivat kovin eri näköiset, mikä oli mukava huomata, kun kuitenkaan ei ole kyse ihan oikeasta omasta kodista. Olin yllättynyt siitä, kuinka pienessä tilassa tytöt ovat asuneet jo kuukausia. Allekirjoittaneella olisi seinät jo kaatuneet päälle monta kertaa...

Tarjolla oli skumppaa, suklaata ja macaron- leivoksia.

Kotiin viemisiksi saimme Vagabondin kylmälaukut ja goody bagit, joista löytyi Kicksin Kibio- sarjan kosmetiikkanäytteitä, Cliniquen voidenäyte, Gaultierin Madame- tuoksunäyte, Wht Momentin harmaa kaulahuivi ja uusin Olivia- lehden numero. Huivi ja kylmälaukku siirtyi poikaystävän hoteisiin, mutta minua kiinnostaa erityisesti tämä Gaultierin tuoksu:

Tuoksuista haluan mainita sen verran, että ihollani suurin osa muuttuu melko pistävän hajuiseksi. Niinpä mielelläni testaan tuoksuja pari kertaa

käytössä ennen ostopäätöstä. Liian usein otan varman päälle ja hankin jo tutun sarjan tuoksun. Tällä hetkellä käytössä on DKNY: n Be Delicious

ja Red Delicious, Boss Femme, sekä Chloe. Olen jo hetken aikaa harkinnut uuden, hieman voimakkaan tuoksun etsimistä ja lisäämistä kokoelmaan.

Kello 21- 22 kutsuvierailla oli mahdollisuus shopata Ajattaren, Glitterin, Vilan, VeroModan, ONLYn, Biancon ja Vagabondin liikkeissä alennetuin hinnoin. Tietysti tällaisesta tapahtumasta tarttuu mukaan jotain pientä, joista nyt ensi alkuun esiteltäköön hieno pääkallosormus Glitterista. Lisää luvassa myöhemmin. Shoppailuseurana minulla oli ihana Pinksu.

Ennen VIP- iltaa pistäydyin pikaisesti palaverissa ja shoppailun jälkeen vielä parilla glögilasillisella Marian kanssa. Olikin vaikeaa päättää, mitä tänään pukisi päälleen, jotta asu sopisi vähän joka tilanteeseen...

Loppuun vielä pahoittelut arvontani voittajille palkintopostituksen viivettä, postitan tuotteet ja yllätykset ensi viikon kuluessa. En ole unohtanut teitä :) Vielä kaipailisin yhteydenottoa Malialta! Huomenna onkin luvassa alusvaateasiaa...

RrrrRRubik!

2009-12-09T22:47:00.003+02:00

Räntä piiskaa vasten kasvoja ja kylmä viima käy suoraan ytimiin. Pelkään jo pahinta, kun olo tuntuu kurjalta heti aamuvarhaisella.

Touhusin päivän kuviot ympäri kaupunkia; työkauppailua, lounastamista, lisää kauppoja, juhlakangas ostoksia pikkusiskon vanhojen pukua varten ( ei onnea sillä saralla, onpa syksyn kankaat masentavia! ) ja jossain välissä verkas kierros Anttilan TopTenissa.

Kotona tunnen, kuinka kuume nousee ja huomaan pelkoni olleen aiheellinen. Olen siis voimaton, kuumeinen ja k i p e ä. Reippaasti jatkan kotona riuhtomista, ja siivoan turhia työkamppeita ja loppujakin kesävaatteita vintille. Pysähtyessä kurja olo kasvaa kasvamistaan. Päätän, etten tänään astu jalallanikaan ulos ovesta, vaikka jääkaappi huutelee täytettä.

kuva ©Jukka Salminen

Poikaystävän kotiuduttua herään horroksesta, ja muistan sulloneeni Anttilassa kassiin ale- korin leffan Kala nimeltä Wanda, ja täysihintaisen CD:n entuudestaan tuntemattomalta Suomi- poppoolta. En vain voinut olla ostamatta. Kansitaide kauniissa pahvisessa digipakissa on juuri sellainen, jonka tyyppisiin levyihin en vielä koskaan ole pettynyt. Mieleen tulee välittömästi ainakin Reginan, Montevideon, Liekin ja Husky Rescuen grafiikat. Olin jo kaupassa aivan varma, että tulen tykkäämään bändistä kovasti.

Bambitausta on kuumeilu- tylsistelyn tulos, kollaasi Rubikin kansilehden bambi- kuvituksesta.

Levy on Rubik- yhtyeen toinen pitkäsoitto Dada Bandits. En tosiaan ole kuullut bändin ensimmäistäkään levyä ( Paitsi mahdollisesti radiosta tietämättäni. ), mutta toinen on kovin mieleinen. Ja kannetkin ovat sisältä jopa ulkokuorta suloisemmat! Olenko jo kertonut, että olen vuosikausia hurahtanut aina nähdessäni bambeja...

Musiikki on mukavan poukkoilevaa pop- rockia, jossa sekoittuu kaunis melodia ja ajoittain räyheämpi rock- soundi. Kaikenlainen normista poikkeava rytmittely, juuri tuo mainitsemani poukkoilu saa minut lumoutumaan. Olenpa kuullut ilmiöstä käytettävän nimitystä 'koukku'.

Pienenä triviana todettakoon, että yhtye on ollut koossa vuodesta 2003, ja pitkäsoittoja siis ilmestynyt kaksi; Bad Conscience Patrol (2007) ja Dada Bandits (2009). Näiden lisäksi vuonna 2007 on julkaistu kaksi EP: a sisältävä Jesus vs. People. Yhtye on kiertänyt Suomen lisäksi Yhdysvalloissa ja Euroopan festareilla.

Dada Bandits- levyn paitakaan ei ole ollenkaan hullumpi, enemmänkin suorastaan ihana. Laatukin on hyväksi todettua American Apparelia.

Koru- ideoita

2009-12-08T18:12:00.004+02:00

Missä se aivojen sleep- kytkin onkaan?

Löydän uusia DIY- ideoita joka puolelta. Vauhti on niin hurja, ettei puoliakaan ehdi toteuttaa... En kuitenkaan osaa olla kuvittelematta, ettenkö joskus toteuttaisi näitä ideoita, joten yleensä hankin suin päin materiaaleja kaikenlaisiin projekteihin. Tässä viimeisin bongaus, Haoshin eläinaiheiset sormukset ja riipukset.

Bongasin nämä Kingdom of Style: n Queen Michellen postauksesta.

Home decor

2009-12-08T15:55:00.004+02:00

Unelmieni koti olisi vanha tehdasmainen loft- asunto. Asunnossa olisi suuret ikkunat, korkeat huoneet ja vanhat pinnat. Putket saisivat näkyä, ja seinät olisivat valkeat ja rustiikkisen tiilen punaiset joitain maalattuja tekstejä tai kuvioita lukuunottamatta. Lattia saisi olla maalattua betonia. Sisustus noudattaisi keräilytyyliä, eli aarre sieltä ja toinen täältä. 1930- 1970 lukujen löytöjä olisi yhdistetty tämän päivän designiin ja kitschiin. Joukkoon voisi eksyä peltikylttejä ja valotaulun kirjaimia, maalauksia, valokuvia ja muutamia lehmäntaljoja.

Uudistuotantona valmistetut loft- asunnot ovat olleet hyvä markkinarako, ja täyttäneet varmasti monen lofteihin hurahtaneen toiveet ja tarpeet, mutta asunnoista puuttuu se eletyn elämän tuntu, jonka omaan kotiini haluan. Siksi lähtisinkin metsästämään jotain, missä voisin itse remontoida ja temmeltää. Kuulostaa loputtomalta remonttisuolta, mutta en minä remontteja ole ennenkään pelännyt. Päinvastoin.

Rakastan kaikkia ihania kirjoja, joita loft- asunnoista on tehty. Niistä löytää paljon sisustus- ja tuunausideoita niin pieneen kuin suureenkin tilaan. Eilen kirjoittaessani Rocky- postaukseen industrial- tyylistä ( en muuten tiedä, onko tuo ihan korrekti ilmaisu.. ), innostuin etsimään netistä kuvia loftimaisista sisustuksista.

Toinen ihailemani sisustustyyli on ranskalainen, Amelie- elokuvassa kauniisti toteutettu runsaus, värikylläisyys ja kotikutoisuus. Tämä pitää sisällään musta- ja puna- valkoiset kaakelit, yrttiruukut ikkunalaudalla ja vanhat, paksut vesipatterit, pellavaiset keittiöpyyhkeet sekä pannut, padat ja kattilat esillä.

Selatessani vimmatusti läpi netin loft- sivustoja löysin tämän kovin harmonisen ja neutraaleilla sävyillä sisustetun asunnon. Kuvat selkeästi puhuttelee tämänhetkistä vaaleuden kaipuutani, joka iskee tasaisin väliajoin. Tässä sisustuksessa on kuitenkin mukana sitä runsautta, jota minulla on tapana kerätä ympärilleni, vaikka toisinaan kaipaankin kliinisiä ja tyhjiä pintoja.

Löydöstäni innostuneena keräsin kollaasin tuotteista, joilla itse toteuttaisin vastaavan asunnon. Kollaasista puuttuu kokonaan kuvien sisustuksessa runsaasti edustettu Eamesin veljesten tuotanto. Niitä en missään nimessä omasta palgiaatistani unohtaisi, vaan mukaan pääsisivät niin Lounge- tuoli ja Ottoman- rahi, kuin Molded Plastic Rocker- keinutuoli sekä suosikkini: metalliverkkoiset DKR- tuolit tai yksi Diamond- tuoli.

Kollaasin kreditit:

Asko

BoConcept

Finnish Design Shop; Poulsen, Tapiovaara ja Vainio

Ikea

Kartell

Kodin Ykkönen

Tomorrow´s Antique; Art Deco- matto, Artekin valaisin, Woodnotes- tyynyt ja Finnish Design Yearbook

Vincent Bakkumin upeita maalauksia ja yhteystiedot täällä ja täällä.

Muiden kuvien lähteisiin pääset klikkaamalla kuvaa.

Rocky Balboa

2009-12-08T00:06:00.007+02:00

Ilta on kulunut Rocky- leffojen merkeissä. Boksin kuudesta kaksi on jo melkein katsottu.

Toimintapainotteiset elokuvat eivät yleisesti ottaen kuulu suosikkeihini, mutta nämä nyt ovat sellaisia lapsuuden klassikoita, jotka on jossain vaiheessa tullut katsottua ihan jo ryhmän painostuksesta. Siispä en myöskään lähde setvimään juonta tässä sen tarkemmin, sillä oletan suurimman osan nämä jossain vaiheessa elämäänsä nähneen.

Vasemmalla Rocky (1976) ja oikealla Rocky II (1979)

Rocky (1976)

Tässä kakkososan pyöriessä taustalla voi taas huomata sen kliseisen tosiasian, ettei jatko- osista ole alkuperäisen voittajaksi.

Vuonna 1976 valmistunut ensimmäinen Rocky- elokuva on visuaalisesti tyylikäs, ja kuvamaailma on 2000- luvun rosoisen industrial- tyylin rinnalle sopivaa. Voisi siis jopa sanoa, että elokuva näyttää ajattomalta.

Hikisen kolkot nyrkkeilysalit ja karut kiven ja betonin ympäröimät kujat ovat saaneet vastapainokseen rakastettavia lemmikkieläimiä ja Rockyn karun kodin naisellista lämpöä hehkuvat, hapsulliset lampunvarjostimet. Melkoinen suuri vastaan pieni- asetelma...

Rocky II: ssa on vielä mukana näyttäviä 70- luvun retro- elementtejä, mutta aistittavissa on selkeästi myös 80- luvulla valloilleen rehahtanut loisteliaisuus ja prameilu. Tämä ei suinkaan tee vuonna 1979 valmistuneesta elkuvasta huonoa, mutta ensimmäisen osan rosoisen katu- uskottava tyylikkyys on tiessään. Tilalle on saatu vähän kimalletta ja puhtaampi väripaletti.

Kuvat elokuvasta Rocky (1976)

Kuvat elokuvasta Rocky II (1979)

Elokuvat toivat myös mieleeni vanhan työprojektin, jossa stailasin Elisan Saulin ja Paulin kolmen eri elokuvan henkilöhahmoiksi: Mission Impossible, Rocky ja Blues Brothers.

Rudolph the Red- nosed Reindeer

2009-12-07T03:59:00.005+02:00

You know Dasher and Dancer and Prancer and Vixen,
Comet and Cupid and Donder and Blitzen.,
But do you recall?
The most famous reindeer of all?

Rudolph the Red-Nosed Reindeer
Had a very shiny nose,
And if you ever saw it,
You would even say it glows.
All of the other reindeer
Used to laugh and call him names;
They never let poor Rudolph
Join in any reindeer games.

Then one foggy Christmas Eve,
Santa came to say,
Rudolph with your nose so bright,
Won't you guide my sleigh tonight?

Then how the reindeer loved him
As they shouted out with glee,
Rudolph the Red-Nosed Reindeer,
You'll go down in history.

Then one foggy Christmas Eve,
Santa came to say,
Rudolph with your nose so bright,
Won't you guide my sleigh tonight?

Then how the reindeer loved him
As they shouted out with glee,
Rudolph the Red-Nosed Reindeer,
You'll go down in history.

************************

Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta useinkin unhohon jää…

Petteri Punakuono oli poro nimeltään.
Ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.
Haukkuivat toiset illoin, majakaksi pilkaten;
tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen:

Aattoilta pitkä on, taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään.
Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.

************************

Tunnelmia Lapista viime vuoden joulukuulta.

Jos joulupukin ihan omin silmin näkee, eikös se silloin ole olemassa?

Joulupukin lisäksi kuvissa myös ihan oikea Petteri- poro.

Sataisipa tänne etelän harmaaseenkin jo pysyvä lumi... vaikka jouluksi.

Pientä mutinaa Linnan Juhlista

2009-12-07T00:07:00.006+02:00

Monina vuosina olen ihmetellyt suomalaisten tyylittömyyttä Linnan Juhlissa. Lähetys on jo useasti ollut minulle pelkkää tylsää taustahälinää, jota katsellessa oikein mikään ei ole säväyttänyt. Tällä kertaa löysin yllätyksekseni useammankin kauniin puvun, ja jaksoin jopa katsella melkein koko lähetyksen.

Linnan upeat pariskunnat: Stefan Lindfors ja Katariina Lehtonen, Paula Vesala ja Lauri Ylönen, sekä Heta Hyttinen ja Ben Varon.

Kritiikkiä antaisin ensimmäiseksi kömpelöstä juontamisesta ja Hanna Sarenin välttävästä pukukommentoinnista. Kuinka hölmöltä kuulostikaan 'tässä taas yksi tällainen vaalea puku'- ja 'tässä puvussa materiaali voisi olla ehkä silkkiä'- tyyliset kommentit. Lisäksi Hanna takelteli väreissä. Toimittajatiimi puhui jatkuvasti toistensa päälle, jolloin puheesta tuli mongerrusta. Myös äänentoistossa ja mikrofoneissa taisi olla jotain häikkää.

Kiitosta minulta saavat rohkeat ja persoonalliset pukeutujat, kuten PMMP: n Paula ja Mira, Pertti 'Veltto' Virtanen ja keskustan kansanedustaja Katri Komi, jonka puku oli valmistettu kierrätetyistä videonauhoista. Nämä ja muut persoonallisilla asuvalinnoilla katsojia ilahduttaneet pukeutujat tekivät lähetyksestä katsottavan.

Kierrätys ja kestävä kehitys teemana oli otettu Linnassa huomioon myös kutsulistalla. Bongasin kättelyjonosta ainakin Kestovaippayhdistyksen edustajan. Juhlijoiden joukossa oli useampikin vanhan puvun kierrättäjä, joista puhutuin lienee Leena Harkimo. Jo mainitsemani Katri Komi ei ollut vuoden ainoa kierrätysmateriaaleista valmistetun puvun kantaja, mikäli illan juontajia on uskominen. Mieleeni jäi kummittelemaan lausahdus 'kierrätyspuku vanhoista pyyhkeistä'. Kuuliko tämän mahdollisesti joku muukin juhlia katsellut? Kuvaa tästä ilmestyksestä ei kuitenkaan ehditty näyttää. Jäinkin miettimään, oliko lausahduksen taustalla jo aiempien vuosien kierrätyspuvut, tai lakanoista Minna Haapkylälle muihin rientoihin valmistettu iltapuku.

Puuteriset nudet ja valkoisen eri sävyt olivat näyttävästi esillä juhlissa. Vähän jo kummastelin hääpukumaisten asujen paljoutta. Mielestäni morsiuspuku ei ole iltapuku, sanoo muut mitä hyvänsä. Jos mieli halajaa valkoista luomusta, voi senkin todistetusti ylleen pukea ilman morsius- assosiaatiota. Jasmin Santasen tunnetusti upeat luomukset eivät päässeet oikeuksiinsa televisiossa, mutta lehtikuvissa näyttää jo paremmalta.

Kuinka pukea valkoinen iltapuku:

Tyylinäytteet Jonna Järnefeltiltä, Riitta- Liisa Roposelta, Virpi Suutarilta, Marita Taavitsaiselta ja Laura Hechtilta.

Dm-Dm-D-Daa, Dmm-Dm-Da-Daaaa...

Maria Guzenina- Richardsonin kauniin yksinkertainen, musta Dries Van Notenin iltapuku oli yksi suosikeistani. Samaan suosikkien listaan voisin lisätä Heta Hyttisen kauniin valko- kultaisen asun ja Paula Vesalan hauskan printtimekon.

Kaikkien aikojen mieleenpainuvin Linnan Juhlissa nähty puku on minulle edelleen Mari Palon oranssi, leveähelmainen mekko hevosprintillä vuodelta 2000. Hyvänä kakkosena muistelen Minna Haapkylän upeaa, mutta hurjaa mustaa iltapukua vuodelta 2002, joka olisi sopinut mielestäni paremmin minulle kuin luonnolliselle Minnalle. Aina tyylikkäitä katseenvangitsijoita ovat olleet Maria Guzenina- Richardson ja Marja Tiura.

Mari Palo vuonna 2000 ja Minna Haapkylä vuonna 2002.

Marja Tiura 2009.

Lopuksi vielä muutamia mieleenpainuneita asuja tältä illalta, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kiltin, frakin ja maihareiden yhdistelmä professori Howard T. Jacobsin tyyliin.

Eija- Riitta Korholan flamenco- tyylinen röyhelöpuku pelastui punaisella laukulla. Ilman sitä oltaisiin menty pahasti metsään.

Tuula- Maria Ahosen leppäkerttumaisen puvun on suunnitellut Annikki Karvinen. Vähintäänkin mielenkiintoinen valinta.

Anna- Leena Härkösen läpikuultava korsettimainen puku on kaunis.

Satu Taiveaho ja Jutta Urpilainen. Urpilaisen puku on Tiia Vanhatapion suunnittelema. Itse en ole asuun niin kovin ihastunut,

vaan se näyttää monimutkaiselta palapeliltä.

Pidän Ritva Jalosen läpikuultavista kangaskerroksista kovasti. Tyyli näyttää kansainväliseltä ja runolliselta.

Kansanedustaja Sanna Lauslahden puku on Muodin Huipulle- finalisti Katri Niskasen käsialaa.

Kuvat: Aamulehti, Iltalehti, Ilta-Sanomat ja MTV3 Helmi

Juhlien uuteen aamuun

2009-12-06T21:28:00.005+02:00

Eiliset juhlallisuudet Punavuoressa jatkuivat pitkälle aamuun sangrian, pastasalaatin ja hyvän seuran saattelemana.

Juhla- asuna toiminut Lindexin mekko sai kaverikseen nappanahkaisen rusetin, jonka väkersin eilen avaraa kaula- aukkoa koristamaan. Särmää pehmeän oloinen rusetti sai vetoketjuista, joita minulle on viime kuukausina kertynyt kassikaupalla. Kaulanauhaksi leikkasin vetoketjujen hammastuksia, joita on näkynyt monessa paikassa, muun muassa Ann Demeulemeesterin mallistossa ja OutsaPopin sekä kamichan blogeissa.

Mekko tuntui aika- ajoin yllättävän lyhyeltä, sillä yleensä puen tunikoiden ja muiden lyhyiden mekkojen alle peittävät trikoot tai housut. Pitkiä askeleita täytyi vältellä, jottei helma nousisi korviin. Minulle kroppani 'heikko' kohta on reidet, jotka ovat aina olleet lihaksikkaat ja melko massiiviset. Olikin yllättävää, kuinka tämän mekon kanssa koin tämän massan plussana. Jospa ensi kerralla uskaltaisin jättää alusmekon alta pois, hyväksyisin avaran kaula- aukon paljastavuuden, ja tyytyisin mekon omaan vuoriin.

Tunnetilan Nina sai minut repsahtamaan pariin ostokseen h&m: n nettikaupasta. Sonia Rykielin yhteistyömalliston silkkiset mekot kun voi mielestäni aivan yhtä hyvin pukea ihmisten ilmoillekin makuuhuoneen sijaan. En myöskään koe ostavani sikaa säkissä, kun materiaalina on mulperisilkki. Saa nähdä, kostautuuko suuret odotukset, sillä yleensähän haluan tunnustella tuotetta ennen ostopäätöstä. Ostoskoriin klikkautui yhteensä kolme tuotetta, joista jokaiseen olen ennalta hyvin tyytyväinen. Ihan pikkuisen jännittää, sillä tämä on ensimmäinen netti- tai postimyyntiostokseni noin kymmeneen vuoteen, pois lukien huuto.net.

Kuvapäiväkirja

2009-12-05T01:44:00.004+02:00

Kulunut viikko on vietetty työn merkeissä ilman unta. Kuulostaako tämä tarina tutulta? Tunnun hokeneen sitä kovin usein viime aikoina. Tunnustankin, että joulunaika on kovin tervetullut pakollinen pysähdys hektiseen elämään.

Asiasta aivan toiseen, harmittaako jotakuta toistakin h&m: n liivivalikoimien niukka kokohaitari? Olisipa ollut kiva hakea itselle kauniit Sonia Rykielin alusvaatteet. Päädyn siis taas tuskissani Funky Ladyyn sovittelemaan sitä yhtä tai kahta sopivaa perusmallia, joista liivinsä valita. Joista siis olen syvästi kiitollinen, mutta vaihtelu virkistäisi. Kauniit alusvaatteet saa arkisemmankin asun tuntumaan sensuellimmalta, sillä pukeutuminenhan lähtee nimenomaan alusvaatteista.

Olen luvannut itselleni palkinnon työntäyteisen loppuvuoden kunniakkaasta hoitamisesta. Saa nähdä, löytyykö Helsingistä jotain haluamani kaltaista, vai siirränkö suosiolla hankinnan seuraavaan reissuun hamaan tulevaisuuteen. Kysehän on tietysti kengistä ;)

Christmas party snapshots gone mad

2009-12-05T00:39:00.011+02:00

Kuvauspäivän jälkeen tsemppasin itseni torstai- iltana mainosmallitoimisto Popularin pikkujouluihin. Pikkujouluista on muodostunut jo jonkinlainen käsite ja perinne, samoin kuin partyjen tujusta boolista. Paikalla oli paljon tuttuja, joten väsymyksestä huolimatta tunnelma oli katossa.

Snapshot- kollaasi osoittaa hyvin digipokkarin ongelmat sisätiloissa. Salamaan en suostu. Hulvaton fiilis onkin näissä se pääasia. Näihin rai- rai- meininkeihin ei kallis järkkäri kyllä kuuluisi muutenkaan...

Omalta osaltani ilta sujui railakkaasti, mutta ilman booleja, sillä perjantaina hyppäsin auton rattiin jo varhain, 05:00 AM.

Joulunajan helpoin juhlavieminen ( ympärivuotisen skumpan sijasta ) lienee glögit, joissa riittää hurjasti valinnanvaraa. Useat joulujuomat on pakattu kauniisiin pulloihin, joiden kyljissä komeilee kimaltavia ja jouluisia kuvioita, joulukuusia, lumihiutaleita, kukkia ja tähtiä.

Kuvat: Marli, Alko ja Kotiliesi

Mikäli pelkkä juoma tuntuu liian vaatimattomalta, voi pakettiin lisätä lisukkeet; mantelit ja rusinat, tai vaikka kauniit glögilasit ja lusikat. Pikkujouluihin nappasimme mukaamme kuusen kuvalla varustetun glögipullon.

Lauantai- iltana on vuorossa ne toiset hehkuttamani juhlat, joihin harkitsemani asu on tietysti korun osalta vielä kesken. Tulossa siis askartelun täyteinen lauantaipäivä.

EDIT: Jalousehan juhlii kuvissa kirkas punainen palkintoperuukki päässään.

Voitin arvonnassa. Asucredit; paljettineule Jimmy Choo for h&m, housut Affordable

Luxury by Lindex, harmaa miesten v- neck American Apparel, matalli- ja nahkavyö ?,

nilkkurit Fornarina, villakangastakki Benetton, huivi h&m men, nahkahansikkaat

Aleksi13, turbaani ja clutch second hand. Ja virallista asukuvaahan ei tietenkään

tullut napsaistua...

Helsinki- World Design Capital 2012

2009-11-30T13:07:00.004+02:00

Rakas kotikaupunki pääsee näyttämään kyntensä designin saralla vuoden 2012 Maailman design- pääkaupunkina. Odotan suurella innolla tapahtumia ja projekteja, joita tämä hieno tunnustus tuo tullessaan.

Sonia Rykiel pour h&m

2009-11-30T12:35:00.003+02:00

Huomenna 1.12. kello 23 Suomen aikaa on h&m: n verkkosivuilla mahdollisuus katsoa Sonia Rykielin ja h&m: n yhteistyömalliston muotinäytös suorana Pariisista! Kaksi suomalaista bloggaajaa, Nelliina ja Jenni pääsivät paikan päälle Pariisiin seuraamaan näytöstä.

Rykielin yhteistyömallisto h&m: n kanssa sisältää lähinnä alusvaatteita, mutta suunnittelijan omissa mallistoissa pääpaino on pehmeillä neuleilla. Sonia Rykieliä Suomessa myy Della Marga.

And the Winner is...

2009-11-29T17:27:00.005+02:00

Arvonta on suoritettu, ja tässä voittajakolmikko.

Eli jos voittajat ottaisivat yhteyttä sähköpostiini ilmoittaen toimitusosoitteen ja

mieluisimman kolmesta tuotteesta. Luonnollisesti Wikelle lähtee ensisijainen toive, mutta toivottavasti Malia ja Kamichakin saavat jotain mieleistä. :)

( Tai ainahan tuotteen voi kääräistä joulupakettiin, jos ei itselle ole niin tarpeellinen. )

Vielä ehtii osallistua ja kirjoittaa joulupukille.

2009-11-28T15:55:00.003+02:00

Huomenna puolilta päivin päättyy jouluinen arvontani. Vielä ehdit kertoa joululahjatoiveistasi. Tuotteen lisäksi lupasin kolmelle voittajalle yllätyksen, ja kerrottakoon, että se on jotain itse tehtyä.

Näihin Hakaniemen Pitkänsillan öisiin maisemiin on hyvä päättää tämä postaus. Näihin kuviin ja tunnelmiin, palataan huomenissa ainakin arvonnan merkeissä!

Soul Full of Music

2009-11-28T02:14:00.008+02:00

Törmäsin nettiviidakossa yhteen muistoja herättävään artistiin, ja unohduin kuuntelemaan musiikkia menneisyydestä. Hyviä artisteja on tuhottoman paljon, mutta vain satunnaiset biisit vievät ajassa taaksepäin, ja tuovat mieleen yhden ohi kiitäneen hetken. Niinpä päätin kerätä tänne tuhdin paketin videoita, jotka toivat esiin vahvan muistijäljen.

Ensimmäisenä kappale ala- asteen juhlasalista, koulun diskosta.

Lapsuudesta alunperin mieleen jääneitä, ja uudestaan myöhemmällä iällä löytyneitä

bändejä on useampia. Tässä pari vanhaa tuttua ajalta ennen teini- ikää.

Ennen 90- luvun puoliväliä heräsi kiinnostukseni musiikkiin uusiin lukemiin, ja aloin

nauhottelemaan C- kaseteille mixtapeja radiosta. Siinä vaiheessa bänditietoisuuskin

kasvoi huimaa vauhtia. Jo aiemmissa postauksissa kertomani muutaman bändin kova

fanitus alkoi näillä paikkeilla. Tässä joitain valikoituja suosikkeja fanitusbändien

ulkopuolelta 90- luvun puolivälistä.

Muutin Helsinkiin vuonna -97, ja muuttoa seurasi vapaampi pääsy keikoille sekä uusien,

musiikki- orientoituneiden ystävien kanssa hengailu. Tässä vaiheessa kuulin ensimmäisen

kerran bändistä nimeltä Innpeach.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla musiikkimaku laajeni myös asteen verran raskaammalle

puolelle. Ikisuosikiksi asti ei metallista ollut, mutta muita sen ajan tuttavuuksia on

esimerkiksi Alice In Chains, josta ei valitettavasti löytynyt oikean aikakauden

videomateriaalia.

2000- luvun alkupuolella yksi kiva poika tutustutti minut Therapy?: n, ja siitä asti

olen tykännyt tästä kovasti.

Viimeisen viiden- kuuden vuoden aikana olen löytänyt paljon ihania bändejä, kuten kotimaisina esimerkkeinä Liekki, Regina, Husky Rescue, Von Hertzen Brothers, jne. Yksi ulkomaisista suosikeistani on ehdottomasti Jack Whiten The Raconteurs, jonka biiseihin olen ladannut viimeisen parin vuoden aikana syviä tunteita. Suomalaisen Saran biisiä taas tuli luukutettua repeatilla viime syksynä.

EDIT: Listalta unohtui yksi erittäin tärkeä artisti ja levy. Nimittäin Palcebon Meds-

levy siirtää minut automaattisesti Unkariin ja Pécs: in kaupunkiin, rakkaan ystävän

asuntoon aurinkoisena toukokuun aamuna vuosia takaperin.

Kuuntelin levyn biisejä repeatilla yksin valoisassa huoneistossa ja tanssahtelin

aamuauringossa. Rauhan rikkoi ainoastaan rakennustyömiehet, jotka paukkasivat

paikalle. Siirryin juosten Pécs: in rinteille luukuttaen levyä iPodistani. Koko levystä

tulee vahvoja mielleyhtymiä, mutta valitsinpa tämän videon:

Paheiden pesässä

2009-11-27T19:48:00.007+02:00

Kamicha on jo hyvän aikaa sitten heittänyt minulle haasteen, jonka olen kiireessä onnistunut sivuuttamaan. Tarkoitus olisi listata viisi niin sanottua pahetta ( , jotka mitä luultavimmin ovat nautinnollisia, ja joita itse käsittelen ominaisuuksina, en suinkaan paheina.. ). Ja tässähän näitä olisi:

* Kahvi. Pienenä tämä kofeiinijuoma tuli tarjoilla maidolla ja sokerilla, tuttipullosta. Vanhemmiten sokeri on jäänyt, maito vaihtunut laktoosittomaan maitojuomaan, ja toisinaan haluan paheeni vaahdolla ja tuplaespressolla. Muutama vuosi takaperin vieroitin itseni kahvista kokonaan, mutta jossain vaiheessa se kampesi tiensä takaisin pakollisiin aamutoimiin ja siitä enenevässä määrin muiden arkirutiinien sekaan.

* Aarteet. Tämä sisältää kaiken keräilemisen, hamstraamisen ja varastoimisen. Pääsääntöisesti rakastan aarteenmetsästystä kirpputoreilta ja second hand shopeista. Toisen trash on todellakin minun treasure. Harakka kun olen, niin kaikki kiiltävä ja kimaltava vetoaa johonkin järkeä mahtavampaan.

* Kengät. Ne eivät ole pelkkiä aarteita, ne ovat elämän suola. Tarvitseeko naisen tätä selittää? Olen kylläkin siinä mielessä nirso, että uudet joka kaupan hyllyllä keekoilevat trendipopot ei yleensä sulata sydäntäni. Siihen vaaditaan jotain spesiaalimpaa... Loppupeleissä käytän vain prosenttia kaikista kengistäni.

* Arjen luksus. Arkipäiväinen ravintoloissa lounastaminen ja illastaminen, matala kynnys käyttää taksia kulkuvälineenä julkisten sijasta, punaviini, leffateatterien suurkulutus sekä muut vastaavat niin yleistyneet asiat, ettei niistä enää nauti 110 prosenttisesti, kuten ehkä aiemmin. Nautinnollisia kuitenkin!

* Aivot narikkaan- osasto. Tyttöhömppä leffoina, sarjoina ja kirjoina, ja saksalaiset poliisisarjat. Nämä on niitä juttuja, joista ei ehkä olla ylpeitä, mutta en näe syytä hävetäkään. Muiden mielestä toisinaan sietämätöntä, minusta oi- voi- niin- rentouttavaa.

Kuvat- Style.com

Kuvituksena juuri niin sopivan epäkorrektisti inspiroivia Fendin kevään 2010 malliston asuja ja yksityiskohtia. Puuteristen pastellisävyjen yhdistelmät näyttävät todella herkullisilta. Kuinka voi olla mahdollista, että olen jo marraskuussa äärimmäisen kyllästynyt tummiin sävyihin. Missä on valo ja raikkaus?!