Hilpeää keskikesän juhlaa kaikille! Toivoo: Jalouse ja kumppanit

Mökkielämä maistuu Mimosalta ja tuoksuu saunalta. Kohta grillaillaan ja päästään saunomaan. Tällä hetkellä olo ei tunnu ollenkaan hullummalta. Eilen juostiin saunasta uimaan ainakin neljä kertaa.

Otetaan rennosti, mutta ollaan varovaisesti vesillä. Parasta juhannusta kaikille, tsin tsin!!

Parasta juhannusta kaikille!

Jännittäviä asioita

H- hmmMm.

Mistähän sitä taas aloittaisi?!



Hieman kiiretahtinen laskettelu lokoisaan heinäkuun pituiseen lomaan romuttui tänään puoliltapäivin. Sen sijaan, että vaihtaisin vapaalle tulevana keskiviikkona, pakkaankin hurjana laukkuni, ja suuntaan kohti keskisempää Suomea - tarkemmin sanottuna Joensuuhun. Ilosaarirockin kauniissa kotikaupungissa kuvataan nimittäin tälläkin hetkellä kotimaista elokuvaa 'Syvälle salattu', jonka työryhmään minut tänään hälytettiin mukaan. Vapaa- ajan ongelmat oli sitten sillä puhelinsoitolla ratkaistu. Seuraava vapaa hetki siintää jossain syyskuun puolivälin tienoilla, ainakin toistaiseksi.

Saa nähdä, millä energialla tuolta reissun päältä tulee postailtua. Se on kuitenkin selvää, että omissa asuissa ei pariin viikkoon ole mitään nähtävää. ( Lupaan napata teille kuvan, mikäli tunne on jonain aamuna toisenlainen. ) Heinäkuun puolivälissä kuvaukset siirtyvät takaisin Helsinkiin, ja jatkuvat kuun loppuun.

Onneksi tässä on välissä vielä yksi pitkä työpäivä, juhannus landella, ja neljä piiitkää työpäivää ennen lentoon lähtöä. Ette ehkä pysty kuvittelemaankaan, kuinka paljon odotan huomista iltaa- kun olemme perillä tuttujen mökillä ja saan kokonaiset pari vuorokautta rentoutua ja olla ilman kannettavaa, sähköpostia ja puhelinta. Viimeinen tulee ehdottomasti olemaan kaksi vuorokautta äänettömällä, vaikka mukaan pääseekin. ( Siinä kun on kaikkia hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten navigaattori, Hipstamatic, pullon pyöritys, sudoku, Pac-Man, ristinolla ja niin edelleen. )

Käytiin fiksuina jo tänään kaupassa ja Alkossa välttääksemme huomisen kaaoksen. Alkosta tarttui mukaan minisamppis sitä kouluun pääsyä juhlistaakseni. Ihana mökkiemäntämme pääsi myös samaan kouluun, samalle linjalle. Jaettu ilo on tuplasti hauskempaa!

Klikkasin itseni opiskelijaksi. Klik'

Huh, pientä postauksen, ja varsinkin s u u r e n i l o n aihetta olisi ilmassa!
Tänä jussina taitaa kulua pullollinen kuplivaa, tai parikin, ehkä jopa rehellinen samppanja poksahtelee auki, sillä minä alan syksyllä opiskelemaan lapsuuden haaveammattiini: toimittajaksi, journalistiksi.



Olen tehnyt mukavaa työtä media-, mainos- ja muotialalla pian kahdeksan vuotta, joista kuusi ja puoli kokopäiväisesti- freelancerina toimien, mutta itseni elättäen- välillä huonommin toimeen tullen, välillä vähän paremmin. Pientä halua muutokseen kun on tämän tytön päässä jatkuvasti havaittavissa, niin aloin pari vuotta sitten herättelemään henkiin parivuotiaana keksittyä unelmaa.

Kirjoittaminen on kivaa. Taidot tosin ovat olleet ruosteessa jo kovin monia vuosia. Silkkaa treenauksen puutetta, väitän. Siksi tämän bloginkin aloitin; verestääkseni taitojani, jotta kynnys hakea kouluun olisi matalampi. ( Mahdollisesti myös kynnys päästä kouluun sisään madaltui siinä samalla. )

Joka tapauksessa- elokuussa tämä tyttö marssii muiden aikuisopiskelijoiden kanssa Haaga- Helian penkeille- keltainen lyijykynä teroitettuna korvan takana, ja asiaan kuuluvat lasit nenällä.

Lause sieltä, toinen toisaalta.

Ei tätä kaupunkia vaan voi olla rakastamatta! Kyllä vaan, Helsinki on rakas, rakkain kaikista paikoista maan päällä.
Niin pieni, piiritkin niin minimaaliset, ja kuitenkin suurinta, mitä Suomella on tarjota, ihanalla, vehreällä Suomella.


Päällä tänään 2nd hand Pentik- mokkapaitis, 2nd hand Calvin Klein- farkkupaitis, 2nd hand punosvyö, 2nd hand elefanttikaulakoru, 2nd hand ketjukoru, Warehouse Outletista hankitut Lacosten nahkanilkkurit ja valkoinen ribbitoppi, sekä H&M: n lasten pilkkusukat ja boyfriend- farkut.

Olen tänään hyppinyt aiheesta toiseen duunien merkeissä, ja sekös on saanut pienen nupin sekaisin. Miksi asioilla on aina tapana tapahtua samaan aikaan? Se aiheuttaa väistämättä sekasortoa, kaaosta ja rauhatonta elämänrytmiä.

Päätettiin viikonloppuna, että Jussit vietetään tänä vuonna mökkivieraina. Aika ihanaa, odotan rentouttavaa reissua.

Käytiin työpäivän jälkeen ulkona syömässä. Ollaan käyty lähiaikoina paljon harvemmin, jotta nautinto säilyisi. Vuosien ajan ravintolassa lounastaminen ja illastaminen ehti olla niin jokapäiväistä, ettei mikään enää säväyttänyt. Sitäpaitsi, poikaystävän kokkaama ruoka voittaa kyllä aika monet ravintolasafkat; varsinkin kun olen taas pitkän tauon jälkeen alkanut suosia kasvista ja välttää lihaa.

Tämän päivän ravintola oli meidän vakionepalilainen vanhassa Factoryn tilassa, Himshikhar. Aiempia hehkutuksia voi lukea täältä. Omistaja ihmetteli jälleen muuttunutta ulkomuotoani, tämä oli jo toinen kerta, kun minua ei muka tunnista. Sama keskustelu tuli käytyä myös toisessa vakionepalilaisessani vanhan kotini läheisyydessä, Mountainissa. Tarkoittanee sitä, että vierailemme paikoissa nykyään liian harvoin...

Huomenna on luvassa sadoittain puheluita ja sähköposteja, joten paras päästää koko kroppa lepäämään. Mukavaa viikon alkua kaikille!

Viikonlopun kuva- albumi

Perjantaina tulevan putkiremontin valmistelut ajoivat minut kaupungille. Tapasin siskoni Hakaniemen torilla aamukahvilla, josta lähdettiin kaupoille ja syömään.


bikertakki - Huuto.net, tunika - Second Female, legginsit - Lindex, laukku - River Island/ Huuto.net, saappaat - Vivienne Westwood/ Huuto.net





Alkuillasta kotiin palatessa vaihdoin nopeasti asua, ja valmistauduin rentoon illanviettoon Kuningassoundissa. Illan esiintyjänä oli Stig Dogg, joten rento ja huoleton ysäriasuni sopi hyvin illan teemaan ( Tämä oli kyllä silkkaa sattumaa.. ).


takki - 2nd hand, I love NY- paita - tuliainen, vaaleat boyfriend jeansit - H&M ( uudet ja ehjät ja puhtaat!! ), valkoiset tennarit - Puma, vanha fillari - Huuto.net, pyörän kori - Indiska


Pinkki ystäväiseni oli löytänyt Ixuksesta muikean fuksian version.

Lauantaina suunnattiin bussilla Vantaan Hakunilaan ja Myötätuulirockiin. Minulle ominaisella tuurilla pilvinen päivä kääntyi sateiseksi viisi minuuttia festarialueelle astumisen jälkeen. Sadetta jatkui aina kello 22:15 yllätysesiintyjän julkistamiseen saakka. Lannistuminen oli tuntemuksista päälimmäisenä, kun selvisi ylääriesiintyjän olevan Hevisaurus, lastenlauluja hevisovituksilla veivaava, vaahtomuoviasuihin pukeutunut poppoo. Hoh! Tätäkö täällä on sateessa värjötellen odoteltu tuntikausia?! Poistuminen alueelta tapahtui hyvin sukkelaan. Kaikkinensa päivä oli mukava ja seura oli mainiota.


Jatkuva sade saa aikaan neuvokkaita ratkaisuja.


Kuvaan pääsivät mustasta vellovasta sadeviittamassasta poikkeavat festarikävijät.




Eläinprintti gone wild.





Sunnuntaita on vietetty leppoisissa tunnelmissa. Vähän olisi työjuttuja vielä luvassa. Hyökkään niiden kimppuun ihan kohta.


Pelkkää kasvista.

Charming designer, cool accessories

Rullatessani läpi tuoreita blogipäivityksiä, löysin jotain kaunista: Nuoren pariisilaisen vaate- ja asustesuunnittelija Baptiste Viryn asustemalliston. Lahjakkuuden lähteelle minut johdatti disneyrollergirl. Katsokaa itse, ja kuolatkaa!




Nämä mielettömät liivit ovat syksy- talvi 2009 mallistosta.




Kevät- kesä 2010 malliston rusetit ja frakkivyöt aiheuttaa tämän blogaajan silmissä ja sormissa kutkuttavia DIY- tuntemuksia.

Onko alakerran naapurini lapsuuteni bestis?

Viime viikonlopun taloyhtiön syntymäpäivillä tuli useaan otteeseen puheeksi, kuinka nykyään kukaan ei tunne enää naapureitaan. Talon vanhukset ovat suurimmaksi osaksi alkuperäisväestöä, taloon sen valmistuessa muuttaneita. Lähivuosina talon asukaskanta on merkittävästi nuorentunut, ja kukaan ei enää tunne kaikkia asukkaita. Siitä huolimatta meillä tilanne on vielä 'kovinkin' tuttavallinen. Jokaista vastaantulijaa sentään tervehditään, ja oma talonmieskin meillä oli vielä viime kuun loppuun asti.

Toissa keskiviikkona käväisin lapsuuden maisemissa, Riihikalliossa. Paikka on osa Tuusulan kuntaa, ja seuraava asuinalue Vantaan rajan ulkopuolella. Vietin siellä tarhaiän ja pari ensimmäistä luokkaa ala- asteella. Vielä tuolloin 80- luvulla tunsimme lähes kaikki taloyhtiön ja naapuritaloyhtiöidenkin asukit. Lapsena tutustuminen oli tietysti helppoa, mutta muutenkin kyseessä olivat työsuhdeasunnot. Useat vanhemmatkin siis tunsivat toisensa. Minulla oli pihapiirissä tarha- ja myöhemmin myös koulukavereiden lisäksi kaksi parasta ystävää. Toinen oli talonmiehen tytär, jonka sukunimi oli hieman erikoinen. Muuttaessani paikkakunnalta toiselle, nämä lapsuuden ystävät unohtuivat. Aluksi olimme kirjeenvaihdossa, mutta jossain vaiheessa kadotimme yhteyden.

Viime vuonna nykyiseen rappuuni, alakertaamme muutti nuori pariskunta. Pariskunta vaikuttaa hieman boheemilta, kierrättäjä- tyypeiltä, kuten Kalliossa kuuluukin. ( Hah, rakastan näitä yleistyksiä! ) Nimien ilmestyessä oveen huomasin, että toinen nimistä on erikoisen tuttu. Tämän huomattuani aloin tarkkailla pariskuntaa, varsinkin tyttöä. Näyttääkö se tutulta? Olisiko se minun ikäinen? Voisiko kyseessä olla entinen paras ystäväni? Vai voisiko tämä olla parhaan ystäväni vuosia nuorempi pikkusisko? Kysymykset johtuvat tietysti siitä, että sukunimi ( Sama kuin lapsuuteni talonmiesperheellä.. ) ei ole kovin yleinen. Todennäköisyys, että kyseessä on vanhan talonmiespariskunnan tytär, on suuri.

No kuinka olen sitten ratkaissut nämä mieltä askarruttavat kysymykset? En tietysti mitenkään, olenhan helsinkiläistynyt aikuinen. Eihän asiasta nyt kehtaisi selvää ottaa... Jatkan siis tytön kasvonpiirteiden tutkimista ja kyräilyä. Näin se nykymaailmassa hoidetaan!

Pirate Boots- Tätäkö se nyt on se 'kenkärakkaus'?

Kuka teistä ei vielä tiedä, että lempisuunnittelijani on Vivienne Westwood? Tai että olen suurensuuri kenkäaddikti? En liiemmin perusta labeleista sinänsä, mutta arvostan kauniita, usein vähän outoja vaatteita ja asusteita. Kengissä arvostan laatua. Joitain virhehankintoja tietysti tapahtuu, impulsiivinen kun olen.

Pirate Bootsit ovat olleet hankintalistalla jo pitkään, mutta sillä oletuksella, että hankin ne liikkeestä seuraavalla Brittein saarelle suuntaavalla reissulla. Minä kun en halua laittaa kenkiin 500 euroa ilman, että tiedän koon olevan oikea ja lestin kapealle jalalleni tarpeeksi siro. Noh, matkaa ei ole vuosikausiin näkynyt tai kuulunut, joten sorruin Huuto.netissä. Yhdet nahkaiset versiot beigeillä remeleillä jo missasin, mutta ne olivatkin puoli kokoa suuremmat. Nyt löysin ne täydelliset, mustat mokkanahkaiset mustilla nahkaremmeillä. Nämä vain paranevat vanhetessaa, vaikkei mokkanahka Suomen oloihin ihanteellisin olekaan. Pehmetessään nämä kuitenkin menevät vielä enemmän kasaan varsista. Nyt niitä piti jopa vähän pakottaa, kun takasauman pintanahkakaistale hannasi runttaamista vastaan. Long story short: I´m hugely in looOove!!!

Kengät saapuivat tänään, ja sovittelun ja ihastelun tuoksinnassa päätin esitellä teille yhden kevään hankinnoistani samalla kertaa. Spirit Store Limitedistä ostamani kauniisti leikattu Religionin takki on myyjien huhujen mukaan Westwoodin merkille suunnittelema. En nyt niin menisi vannomaan, kun en paremmin tiedä, mutta ymmärrän kyllä, mihin huhut perustuvat. Takki ei ole kovin kesäinen, mutta ei noiden hihaleikkausten alle paljon villaakaan raaski tunkea, ettei malli kärsi. Hihojen vuoksi ostin kyllä normaalia suuremman koon. Hintaa tällä oli ompelutyön laatuun nähden verrattain paljon, mutta oletankin hinnan perustuvan suunnittelutyöhön, kenen ikinä käsialaa tämä kaunotar sitten lieneekin.

On se muuten kumma, kuinka naapureita jaksaa aina kiinnostaa päivän asu- kuvien napsiminen. Kukaan ei uskalla kysyä, mitä touhuan, mutta matkan päähän täytyy jäädä kyttäämään. :D

Mukana kuvailoittelussa piraattisaappaiden lisäksi myös tämän päivän alkuperäinen asu ja sinkkuaikojeni suurin iltaherkku, Valion Brie ja siemenettömät viinirypäleet. Joukkoon sopimaton ruokakuva on siis tämän illan fiilistelyruokaani, kun poikkis lähti Tavastialle kuuntelemaan Soulflyta.













musta jakku - French Connection
pitsitoppi - Samaria Shop kirppis
silkkimekko - Sonia Rykiel for H&M
kiiltolegginsit - American Apparel
aurinkolasit - vintage
laukku - Calvin Klein
sandaalit - Whyred

//

hattu - vintage
takki - Religion / Spirit Store Limited
legginsit - American Apparel
bootsit - Vivienne Weswood



Ja p.s. Tulossa lähitulevaisuudessa pitkästä aikaa pari leffa- arvostelua. Jokunen on tullut tässä lähiaikoina katsottua, vaikkei ne vuokraamosta noukittuna ihan ensi- ilta kamaa enää olekaan.

Tyyntä ennen myrskyä, a.k.a ei tosiaan taas menny niinku Strömsössä...

Päivän asu nyt on jotakin aamutohinassa päälle tempaistua, ja myöhemmin päivän kirppiskierroksella asustettua ( = punottu hattu; maksoi kokonaisen euron! ). Takki on Fidasta, T- paita Monkin, farkut ei esittelyjä enää kaipaa ( Hyvä, kun pysyvät kasassa.. Note to myself: Tarvitsen uudet boyfriend- fit- farkut. ), harmaa neuletakki Kookain. Hattu löytyi siis Emmauksesta Mäkelänkadulta.

Asua mielenkiintoisempi on tuo paketti. Urban Outfittersin tilaukseni saapui, ja kaikki vaikutti aluksi oikein hyvältä. Lähempi tarkastelu osoitti, että tilaamani tennariparin oikeassa kengässä oli ulkopinnalla liimatahroja kolmessa kohtaa. Jokainen tahra oli vieläpä reilut kolme senttiä pituudeltaan, joten kyllähän ne näkyvät. Lisäksi samasta kengästä yksi sirkka on irronnut jo valmiiksi. Eihän tällaista voi hyväksyä. Jos oikein ymmärsin, ei vaihto tule nettikaupoissa kyseeseen, vaan tuote täytyy reklamoida ja palauttaa rahat takaisin- periaatteella. Harmitus!

Luvassa pientä inhorealismia: Ulkoilutin taas ystävän koiraa. Palatessani lenkiltä, koiran pysähtyessä nuuhkimaan jotain kerrostalon ikkunoiden alle, jalkojeni juureen läsähti jotain kosteaa. Katsoin ensin vaistomaisesti ylös; oliko joku heittänyt minua jollain tai sylkäissyt päälleni? Katsoessani uudelleen maahan, huomasin puolen metrin päässä pienen linnunpoikasen. Liekö pesästään pudonnut. Järkytys!

Katselin äsken tuon aiemmassa postauksessa mainitsemani muotidokkarin Teemalta. Vuorossa oli tällä kertaa Jean Paul Gaultierin näytösvalmistelut. Viime viikolla neliosaisen sarjan aloitti Sonia Rykiel. Ei kateeksi käynyt Gaultierin ompelutiimiä, kun katselin viime hetken paljettien ja sovitusmuokkausten ompelua. Tunnen heidän väsymyksen ja tuskan sormenpäissäni.

Tällä aasinsillalla voinkin esitellä rakkaalle pikkupikkusiskolleni tekemäni Wanhojentanssipuvun. Tavoilleni ominaisesti sitä väännettiin viimehetkeen saakka. On muuten mielenkiintoista, kuinka Wanhojentanssit ovat muokkautuneet Prom Nightin kaltaisiksi. Puvut ovat ilta- ja tanssiaispukuja, jopa hääpuvun kaltaisia aiempien entisaikojen tyylin mukaisten pukujen sijaan.
Ompelemaani pukuun kuuluu paljettikirjottu, luitettu korsettitoppi, täyskello hame satiini- ja tyllikerroksella, sekä runsas tyllialushame. Seuraava projekti on ensi kesän ylppärimekko, jonka malli on kuulemma jo valmiiksi ( ehkä ) päätetty.

Muotinäytösten kulissien takaistaa elämää Teemalla N - Y - T - nyt!!!

Otsikko sen kertoo, kaikki telkkarin omistavat, tsek, tsek!!!
Yle Teema, Muotinäytös huomenna. Osa 2/4.

Ikuista hiustyylin metsästystä

Minulla on omasta mielestäni ihanin kampaaja ikinä. Olen jo aiemmin tainnut hehkutella samaa asiaa. Meillä synkkaa, ja hän ymmärtää, mitä haluan. Ei me aina ehkä heti ihan samaa mieltä olla, mutta otan ammattilaiseltani kyllä kaikki neuvot ilolla vastaan. Ja yleensä annan hänelle hiusteni kanssa vapaat kädet.


Tämä oli tilanne ennen nykyistä, ajeltua päätä. Teillekin tuttu.
Alla kuvia mallin muutoksista aikajärjestyksessä.







Hiuslaatuni on ohuempaakin ohuempi. Jopa sitä 'perus- suomalaista- hiuslaatua' ohuempi, niin sanottua laatua vauvahius. Oikeasti pitkistä hiuksista saan tästä syystä vain unelmoida. Ennen täyteen mittaan ehtimistä rotanhäntäni olisi jo kauttaaltaan liian heikko, venyvä ja paukkuva purkkatupsu. Siispä olemme testailleet lyhyitä hiusmalleja. Polkka otsiksella tuntui omalta, varsinkin silloin kun se muistutti enemmän pottaa kun porrastettua polkkaa. Tämä tukkatyyli ehtikin olla minulla varioituna milloin mihinkin suuntaan useita vuosia. Sen heikkous oli liika klassisuus. Minä en ole klassinen, saati perinteinen tyyppi laisinkaan. Kampaajani haki tyylillä alunperin kontrastia. Tukan oli tarkoitus tuoda esille se pehmeä puoli minussa, jota ei muuten näkynyt. Tavallaan se osuikin naulan kantaan.






Tämä punainen versio on ensimmäinen lyhyt malli hiuksissani sitten lukioaikojen. Tällaiseksi se pätkäistiin muistaakseni vuonna 2007.

Minulla on tapana kyllästyä asioihin toisinaan liiankin nopeasti. Elän jatkuvassa kiireessä, ja elämäni on hektistä. Jos hektisyys hellittää, alan yleensä kehitellä lisäprojekteja. Minulla pitää aina olla paljon kaikkea keskeneräistä tekeillä. Lopullinen kyllästyminen vanhaan polkkatukkaan tapahtui jossain pitkän talven aikana. Alettiin miettiä uutta suuntaa, ja kampaaja pyysi tarkastamaan Kate Lanphearin sen hetkisen tyylin. Nyt kun tässä on nelisen kuukautta oltu lähes puoliksi siili, huomaan alkaneeni peitellä siilin puolta vaihtamalla jakauksen paikkaa, tai väkerrellyt palmikkoa otsalle tyttömäisen viban toivossa. Olen siis kyllästynyt. Tänään jätin pitkästä aikaa pariin viikkoon normaalisti hiukset auki ja siilin näkyviin. Tukka ei ollutkaan ollenkaan pahempi. Tauko oli tehnyt hyvää.



Viikon olen nyt pyöritellyt mielessä seuraavaa tukkasiirtoa, sillä talvella en pärjää siilini kanssa. Tarvitsen tukkaa lämmittämään päänahkaani, ja hiustyylin, jota hatut imartelee. Olisiko se tumma ja aivan lyhyt Audrey Hepburn- lookki? Vaiko sama suunta kuin Katella? Entä Victoria Beckhamin lyhyet mallit? ( En muuten hahmona oikein pidä Beckhamista... mutta tukka on kyllä aika jees. ) Saas nähdä. Konsultoin ammattilaistani, kun seuraavan kerran käyn liikkeessä.